Tämä päivä alkoi lupaavasti. Olin siinä uskossa, että maanantaina olisi minun viimeinen työpäiväni. Väärä luulo taas oli. Kuten ensimmäisellä kaudellani, sain jatkosopimuksen aina viimeisinä päivinä lähes, tai ainakin viikon sisällä. Minulla kesti pitkä aika päästä yli ensimmäisestä ja nyt kun parin kuukauden välin jälkeen jouduin takaisin, niin ei se ei tehnyt hyvää mielenterveydelle. Tämä toinen kauteni alkoi 6.7. ja sen piti loppua ensi viikon maanantaina, mutta minun pomoni päätti venyttää sitä aluksi syyskuun loppuun, mutta sai myöhemmin sellaisen idean, että aikookin esittää ylimmille herroille minulle jatkoa lokakuun loppuun asti. Toivon todellakin, ettei ehdotus mene läpi. Jos jotain hyvää yrittää etsiä, niin töissäni on niin helvetin hyvä palkka, että marraskuussa minulla todennäköisesti olisi enemmän rahaa kuin koskaan ennen. Kun sain kuulla pomoni tuomion, niin olin parhaani mukaan ihan coolina, vaikka täynnä vihaa olinkin. Toivottavasti minun silmistäni ei näkynyt vihani. Lähdin kuitenkin pois vittuuntuneena töistä, sillä piti alun perin olla jäljellä sen jälkeen enää kaksi työpäivää. Nyt niitä voi olla jopa 47 vielä. Kuitenkin töiden jälkeen kaupan kautta kotiin. Ostin tuttuun tapaan 24 kaljaa ja kotiin kaljoittelemaan. Ruokahalu on kokonaan kadonnut, vituttaa niin paljon. Vituttaa hyvin pitkälti, mutta ei kait tässä muuta.
Hyvää illanjatkoa!