IRC-Galleria

Näin iloisiin tunnelmiin on mukava aloittaa tämän päivän päiväkirjani kirjoittaminen. Olisittepa nähneet ilmeeni työpäiväni jälkeen. Ilme oli kuin pikkupojalla ja minulla on vieläkin sellainen ilme. Töissä sain läksiäisiksi ison kukkakimpun ja onnittelukortin. En tajua miksi antaa miehelle kukkia? Miksei vaikka viskipulloa mieluummin? Kävellessäni ulkona sen kukkakimpun kanssa iloinen hymy naamallani näytin varmaan mieheltä joka olisi vuosien kaksoiselämän jälkeen kaapista ylpeästi ulos astunut. Kadulla kävellessäni iloisena mietin minne voisin heittää kukat. Heitin ne sitten Kaisaniemen metroaseman isoon roskikseen. Toinen vaihtoehtoni olisi antaa ne jollekulle vastaantulijalle, mutta se olisi ollut ehkä liian outoa. Metrossa minulla oli yhtä helpottunut katse kuin pitkällisen ummetuksen jälkeen se kirottu tulppa olisi viimein poksahtanut. Samanlainen olotila minulla oli vuonna 2007 kun pitkän taisteluni jälkeen onnistuin päihittämään ensimmäistä kertaa U Nikusen Amore Mion arvokisoissa. Kontulassa ostin itselleni viskiä ja sitten bussilla kotiin. Viskiä juodessa minä todella mietin sitä millainen taakka harteilta tipahti nyt kun vapaus koitti. Sen tietää vasta kun sen itse kokee. Toivottavasti en enää koskaan joudu kokemaan sitä enää. Vapauden tunne on ihana. Vihdoinkin voin taas alkaa nauttia elämästä. Maanantaina on kuitenkin käynti Työkkärissä, mutta se nyt on pientä. Ihana olo on nyt. Minun sanat eivät oikeastaan riitä kertomaan tätä, olen siis aivan sanaton kertomaan miten ihana tunne minulla on nyt. Kuin saisi 800 orgasmia yhdellä kertaa. Jos saisi 800 orgasmia putkeen, niin todennäköisesti saisi sydänkohtauksen.
Katsoin telkkarista 70´s showta ja elokuvan Dead or live. Viskiä juonut ja miettinyt tätä ihanaa vapautta jonka juuri sain. Ei tässä muuta.

Hyvää illanjatkoa!