IRC-Galleria

Kuukauden päästä täytän 31 vuotta ja kyllä se nyt vaan tulee sieltä. On erittäin epätodennäköistä, että kuolisin kuukauden sisällä. Minun piti ensimmäisen kerran kuolla 2004 kun ensimmäinen itsemurha yritys. Itsemurha ei koskaan tappanut minua. Alkoholismi ei ole tappanut minua, pillerit eivät ole tappaneet minua, imppaaminen (no vaan pari viikkoa kestävä) ei tappanut minua, tyypit veisten kanssa eivät tappaneet minua, lääkäreiden diagnoosit eivät tappaneet minua jne. Ensimmäisen kuolematestin mukaan minun piti kuolla 2010 ja viimeisimmän mukaan kuolen 35-vuotiaana. Tein sen viimeisimmän silloin kun edellinen, 28-vuotiaana, meni pieleen. Kyllä minä nyt joka tapauksessa varmaankin elän vielä kuukauden.
Joka tapauksessa minä heräsin tänään jo ennen kahtatoista väsyneenä, todella väsyneenä. Join sinkkiä ja teetä, mutta eihän niistä mihinkään ole. Niiden jälkeen aloin Tasista juomaan ja pelaamaan farmipeliä samalla musiikkia kuunnellen. Galleriassa olen nyt ja täällä puhunut.
Nyt on klo 14:15 ja jatkuu myöhemmin.

Minä tuossa Netan kuvaa katselin ja vaivuin ajatuksiini vuosien takaa. Meistähän se pari olisi pitänyt tulla todellakin. Paha poika ja paha tyttö. Yläfemmat kun hän hakkaa jonkun ärsyttävän ämmän ja yläfemmat kun minä hakkaan jonkun ärsyttävän kundin (ei tapahtunut meidän kesken oikeassa elämässä mutta voisi tapahtua). Mehän olisimme täydellinen pari olleet. No hän nyt on avoliitossa ja Emilia, joka kuta kuinkin on samanlainen ainakin joskus ollut, niin on jo äiti. Tein Jaloviinakännissä itsestäni aikamoisen pellen kun yritin häntä iskeä aikoinaan. Helvetin noloa oli mennä maanantaina kouluun. Marianna, elämäni rakkaus, meni myös kun raivosin Jaloviinakännissä. Anniina sanoi huolivansa minut, mutta liian kaukana asutaan sillä hän Ylitorniossa ja minä Helsingissä. Oi että pidän heistä ja mitä tarinoita minulla olisikaan kaikista. Pääpointti on se silti, että minä en selvästikään ansaitse rakkautta, koska muuten eläisin parisuhteessa enkä olisi yksinäinen alkoholisti. Minä olen yksinäinen ja haluan tulla rakastetuksi. Ehkä en ansaitse sitä kun ajattelee mitä kaikkea olen tehnyt, vaikken koskaan ole tehnyt mitään todella todella pahaa. En ole tappanut enkä raiskannut ketään, ainoastaan roolihahmoni unissani on useasti tehnyt molempia. Nyt on joka tapauksessa klo 16:12 ja jatkuu myöhemmin.

Nyt jatkuu ja tuossa välissä Tasiksen juomisen lisäksi katsoin Goldbergit ja osan Stadi vs. Landesta, ennen kuin tajusin miten tylsä se on. Minä olen myös syönyt hampurilaisen ja pelannut farmipeliä musiikkia samalla kuunnellen. Minulla on myös tällä hetkellä sellainen ongelma, että mitä jos alan kävelemään, niin kaadunko? Toistaiseksi kaikki on ollut ihan jees, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Jätetään potkuharjoittelut väliin tältä päivältä. Käsivoimissa ei onneksi koskaan ole mitään vikaa, ei ikinä. Käsipainot ja rannepuristin, ei vikaa käsivoimissa. En minä silti voittasi vuoden 2010 minua. Jotenkin tuntuu, että se 2010 minä oli vahvempi ja nopeampi kuin nykyinen minä. Hullumpi myös. Ehkä se aggressio lisäsi voimaa tai minä en ole niin kova kundi voimiltani kuin seitsemän vuotta sitten. Vuoden 2010 minä oli liian vahva ja liian nopea nykyiselle minulle. En minä sellaiselle pärjäisi nykyään. Minä haluaisin jonkinlaisen virtuaalisen ottelun jossa ottelisin minun 2010 versiotani vastaan ja kaikki iskut ja potkut tuntuvat ihan kuin oikeassa elämässä. Kipu on ohimenevä tunne, mutta silti jäisin maahan makaamaan vuoden 2010 minun käsittelyn jälkeen. Silti olisi kiva kokeilla.
Ei tässä sitten muuta.

Hyvää illanjatkoa!