aw, olipa ihanan herkkä jakso rumas bettys.
tykkäsin varsinki siitä bettyn isosiskon hildan ja santosin kohtauksista.
se on aina jotenki niin ihanan surullista ku joku rakas henkilö on kuollu ja toinen ei haluis päästää menemään ja myöntää sitä itselleen ja kuvittelee sitte siihen viereensä sen rakkaansa niin kuin hilda täs kuvitteli santosin . ja voi, että ku se oli kaunis se santosin vala, joka sen piti pitää niiden häissä.
tulipa tossa lopussa taas tippa linssiin.