IRC-Galleria

nukuin ihan tosi huonosti, en muista koska oisin viimeks NÄiN huonosti nukkunu.
menin jtn 11 jälkee nukkuu ja ennen aamu 4 en ollu nukkunu yhtää!
ajatukset vaa pyöri ja pyöri enkä saanu niit pois ja sit pyörin koko aika sängys vaa ja peitto meni ihan mykkyrälle ja kaikkee.
kattelin aina välil kelloo ja viimeks ku katoin kelloo ni tais olla 10 vaille 4.. siin vaihees päätin et mun on pakko yrittää nukuttaa itteni jollain keinollla ja väkisin sit yritin sulkee ajatuksii pois ja viimein se sit vissii helpotti ja nukahdin.
Heräsinki seuraavan kerran vähä enne 9 ja pakotin itteni senki jälkee viel nukkumaan, koska olin ihan sairaan väsyny.
Näinki muuten sit todella outoo, mut ihan hyvää unta.
Jäi tosi jännää kohtaa, mut harmi ettei se sama uni sit enää jatkunu ku nukahdin takasin.
Muistan ton unen viel oudon selkeesti..

Olin töissä jossain kaupassa ja joku mies oli siel kans, toimi sellasena et se toi ihmisille jotka sovittaa vaatteita kaupassa, niin sopivia kokoja ja vaate-ehdotuksia.
No, yhtä äkkiä mä olinki sen miehen paikalla tuomassa vaatteita ja siel kopissa oli joku tosi laiha tyttö jolle etin bikinin alaosaa. Ku tulin takasin, niin se tyttö siel kopissa oliki vaihtunu Elinaks :D
No, sit yhtä äkkiä me oltiiki elinan kaa menossa johonki baarii, mut se toiki sonjan mukanaan..
Mun ilme oli -___- ja olin aikas vaitonainen.
Mentii johonki baarii, tai meinattii mennä, mut siel oli kaikkii meiän vanhoja luokkalaisii peruskoulusta ja ne katto vaa lätkää, ni ei mentykää sinne.
Mä sit lähin ja jätin elinan ja sonjan sinne seisomaan.
Outoa, mulla oli päällä farkut sekä t-paita ja mukana lapaset O.o
Lähtiessäni ne lapset tippu mun käsistä koko aika ja olin hirveen tuhrautunu.. Lähin sitte juoksemaa kotiin päin, ku olin aikasemmin päivällä huomannu että mun kunto oli parantunu niin paljon et jaksaisin juosta kotiin saakka. Oltii siis orimattilassa.
Matkalla vastaan tuli koiria taluttavia ihmisiä ja aisakellon pihalla oli joku hirvee mies joka oli ihan kännissä ja raivos koiralleen, joka oli sinisilmänen siperian husky.
Se koira yritti koko aika ottaa suuhunsa jonku kepukan ja se ukko ei tykänny siitä, joten se ukko oli just ottamassa rikkinäistä lasipulloo maasta (se näky mun unessa oikee suurennettuna niin ku sarjakuvissa jotkut kohtaukset) ja silloin se koira karkas ja mä kävelin jo siel aisakellon vierestä vievällä tiellä pusikon takana, nini yhtä äkkiä se koira oliki tullu mun jalkojen välii ja täris.
Sen silmien väriki oli muuttunu ruskeeks ja muistan unessa miettineeni et mun täytyy varmaa ansaita sen luottamus ennen ku silmät muuttuu takasin sinisiks.
No, yritin pari kertaa sanoo sille koiralle jtn et menis kotiin.. mut se vaan seuras joten otin sen sit mukaa tai annoin kävellä siin vierellä.
Jossain siel aisakellon alapihalla se ukko sit huuteli rakkiaan takasin ja mä kuljetin varovasti jtn ihan ihme reittiä koiraa mun mukana ja me mentii siis jtn aivan älytöntä reittiä.. r-kioskin paikalla oliki joku käytävä ja lasiovia ni mentiin sieltä ja siellä se koira, jonka nimi jäi vähän hämäräks, joku sisilian se tais olla.. niin meinas lähtee eri suuntaan. kuiskaten pyysin sen takasin ja se tuliki, koska se ukko oli vissii lähistöllä.
sieltä sitte päästii hyvin mene pois eikä sitä ukkoo enää näkyny.. jostain kumman syystä olin menos kohti meiän vanhaa kämppää ..ja matkan varrella sisilian ampas yhtäkkiä juoksuu ja meni haukkumaa jtn poikalaumaa.
Huusin sen takasin ja käskin istumaan siihen vähän matkan päähän tiensivuun, koska se tuntu tottelevan mua jo kun omistajaansa.
Siinä sit huomasin, että sisilian oli haukkunu jtn poikaa joka kiusas kahta muuta. ja oli ottanu niiltä kengätki pois jaloista.
Menin sit siihen sanomaa jtn et mitä se tyyppi kiusaa pienempiään.
Jätkä alko vaan nauramaa ja kysy mulat haluutko tapella vai?! (:D)
Mä vaa seisoin siinä tyynesti ja kysyin ivallisesti, et milläs peruskoulun luokalla se on?
Se vastas raivosta punasena et hän on jo 17 ja nosti kädet nyrkkii siihen tappeluasentoo.
Mä vaa seisoin siinä edelleen tyynenä ja sisilan katto vierestä valmiina hyökkäämää ..
ja just ku ois alkanu jtn tapahtumaa ni HeräsiN
hitto, oisin halunnu nähä et miten oisin pärjänny :D vaik se tyyppi oliki mua pidempi.. ja outoo, mul oli visii veskun ruskeehuppari ilmestyny päälle vaik aikasemmin mul oli ollu päällä vaa se musta t-paita..
et tällänen uni :D
oli kyl hyvä, se koira oli niin ihana ja mun kävi sitä niin sääliks ku se pujahti silloin sinne mun jalkojen välii piiloo ja turvaa täristen <3

nyt on sit pikkusen päivän mittaa väsyttäny*haukotus*
tänää ajattelin mennä aikasemmin nukkumaa et on enemmän aikaa saada itteää nukahtamaan.
ja btw, sain katottuu loppuu sen yhen mun lataaman anime sarjanki, ai että se oli hyvä <3

Et ehkä usko, mutta tässä on 100 % totta:

01. Ainakin 2 henkilöä maailmassa rakastaa sinua niin paljon,
että olisi valmis kuolemaan puolestasi.

02. Ainakin 15 henkilöä rakastaa sinua jollakin tavoin.

03. Ainoa syy siihen, että joku vihaa sinua on, että hän
haluaisi olla juuri sellainen kuin sinä.

04. Hymy sinulta voi antaa onnen kenelle tahansa, vaikka
hän ei tuntisi sinua.

05. Joka ilta joku ajattelee sinua ennen nukahtamistaan.

06. Sinä merkitset kaikkea jollekin.

07. Sinä olet erikoinen ja ainutlaatuinen.

08. Joku, jonka olemassaoloa et edes tiedä, rakastaa sinua.

09. Kun teet elämäsi pahimman virheen, tuo se jotain hyvää tullessaan.

10. Kun luulet koko maailman kääntäneen selkänsä
sinulle, katso vielä kerran: se oletkin luultavasti sinä, joka olet kääntänyt
selkäsi maailmalle.

11. Kun luulet, ettei sinulla ole pienintäkään mahdollisuutta saada
haluamaasi, et saakaan. Mutta jos uskot itseesi, ennemmin tai
myöhemmin, saat haluamasi.

12. Muista kaikki saamasi kohteliaisuudet, älä inhottavia vihjailuja.

13. Kerro aina ihmisille, mitä heistä pidät. Voit itse paljon paremmin, kun he tietävät.

14. Jos sinulla on aivan ihmeellinen ystävä, anna hänen tietää se.


Laita tämä omaan päiväkirjaasi.
Kun teet sen, valaiset näiden henkilöiden päivää ja ehkä muutat
hänen katsomustaan parempaan elämään.

Ja muista:
Ystävät ovat niitä enkeleitä, jotka muistuttavat,
miten lennetään silloin, kun omat siipemme eivät sitä muista


Joskus on hyvä ottaa kiinni elämänsä tilkkutäkin reunasta,
ravistaa rajusti ja katsoa mitä jää jäljelle.

Kesän 2008 kansalaisopiston uudet kurssit miehille!

Kurssi 1
Kuinka jääpalakotelo täytetään.
Kurssilla käydään lävitse jokainen työvaihe diakuvien avulla.

Kurssi 2
WC-paperi. Onko totta että wc-paperi ei kasva wc-paperitelineessä?
Keskusteluryhmä.

Kurssi 3
Onko mahdollista nostaa wc:n istuinrengas ennen virtsaamisen aloittamista?
Paljon käytännön harjoituksia.

Kurssi 4
Päivällisen jälkeen: Lentävätkö likaiset astiat itsestään tiskikoneeseen
tai tiskialtaaseen? Ratkaisuja ja esimerkkejä videolta.

Kurssi 5
Opi löytämään tavaroita, aloita asettamalla niitä
oikeisiin paikkoihin, sen sijaan että karjut ja sekoitat koko huushollin
ylösalaisin.
Avoin foorumi.

Kurssi 6
Kukkien antaminen vaimolle/tyttöystävälle ei vahingoita terveyttäsi.
Kuvia ja äänitteitä.

Kurssi 7
Oikeat miehet kysyvät tietä kun ovat eksyksissä. Tarinoita tosielämästä.

Kurssi 8
Onko geneettisesti mahdotonta istua hiljaa kun vaimo ajaa autoa?
Ajosimulaatio.

Kurssi 9
Äidin ja vaimon eroavaisuudet.
Roolipeli.

Kurssi 10
Kuinka tullaan täydelliseksi shoppailuystäväksi?
Hengitysharjoituksia, meditaatiota ja mielikuvaharjoituksia

Olipa kerran, kauniissa maassa, kauniissa laaksossa, kauniissa kylässä ja kauniissa talossa punainen nainen, joka synnytti kotonaan saunassa perheen ensimmäisen ja myös ainoan lapsen. Lapsestaan ylpeät isä ja äiti antoivat pojalle nimeksi Paavo.

Pian kului vuosi. Paavo oli kehittynyt valtavasti - hän osasi jo kävellä ja päästeli suustaan kaikenlaisia ääniä, muttei vielä osannut puhua. Paavon syntymäpäivän-aattona äiti ja isä mietiskelivät ääneen, mitä ostaisivat Paavolle lahjaksi ensimmäisille synttäreille, vaikkei vauva niitä muistaisikaan. Tällöin Paavo sanoi ensimmäisen sanansa: "Pingispallo!" Äiti ja isä pitivät tätä enteenä ja hauskana sattumana, ja ostivat pojalle lahjaksi pingispalloja, 5 kappaleen pussin.

Kaksivuotiaana Paavo toivoi jälleen pingispalloja.

Kolmevuotiaana Paavon oletettiin kasvaneen jo sen verran, että hän toivoisi muutakin kuin pingispalloja, mutta ei. Pingispalloja...

Neljävuotiaana: Pingispalloja...

Viisivuotiaana: Pingispalloja...

Kuusivuotiaana: Pingispalloja...

Kun tuli Paavon seitsemäsvuotissynttärit, isä tiedusteli pojalta, mitä poika haluaisi lahjaksi näillä, historiallisilla synttäreillä, olihan 7-vuotiaan jo aika mennä kouluunkin ja kaikkea. Poika halusi edelleen pingispalloja.

Kahdeksanvuotissynttäreillä vanhemmat ostivat itsestäänselvyytenä pojalle lahjaksi pingispalloja.

Yhdeksänvuotiaana: Pingispalloja...

Kymmenvuotissynttäreillään Paavo halusi edelleen pingispalloja. Vanhemmat alkoivat epäillä pojan outoa pakkomiellettä.

Yksitoistavuotiaana Paavo sai automaattisesti pingispalloja. Vanhemmat ajattelivat, että lapsi oli hieman... no, lapsellinen.

12-vuotiaana: Pingispalloja, pingispalloja...

13-vuotiaana: Ginpislappoja, pingispalloja...

14-vuotiaana: Pingispalloja edelleen: Vanhemmat ajattelivat jo tuolloin, että poika pitäisi viedä psykolokiseen hoitoon.

15-vuotiaana: Mopoikään saapuneen Paavon synttäribileissä Paavo otti kavereiltaan ja vanhemmiltaan lahjaksi pingispalloja.

16-vuotiaana: Poika halusi edelleen pingispalloja. Vanhemmat veivät pojan psykologille. Poika oli kuitenkin täysin terve: ei ADHD:ta, eikä muitakaan mielenterveysongelmia.

17-vuotiaana: Yllätys yllätys, pingispalloja...

18-vuotiaana: Täysi-ikäinen Paavo otti lahjaksi pingispalloja.

19-vuotiaana: Tyttöystävän saanut, seurusteleva Paavo sai lahjaksi pingispalloja.

20-vuotiaana jälleen pingispalloja...

21: Ja pingispalloja...

22: Ja pingispalloja...

23: Ja pingispalloja... (Lue muuten nämä kaikki äläkä skippaa mitään, muuten tästä vitsistä menee idea...)

24: Naimisiin mennyt Paavo ei halunnut häälahjaksi pingispalloja, mutta synttäreillä ne kelpasivat.

25-vuotiaana Paavo oli pistänyt rakkaansa, Jaanan, paksuksi ja toivoi edelleen pingispalloja.

26-vuotissynttäreillä Paavo halusi jälleen pingispalloja.

27-vuotiaan Paavon jo puolentoistavuoden ikäinen poika ei toivonut lahjaksi pingispalloja, mutta isä kylläkin.

28-vuotias Paavo halusi jälleen pingispalloja.

29-vuotiaana Paavola oli jo kaksi lasta. Synttärilahjatoiveissa ei ollut tapahtunut muutoksia.

30-vuotiaana: Pingispalloja, pingispalloja...

Miksi juuri pingispalloja?


Oliko itse Saatana tekemisissä pingispallojen kanssa?Pysähdy tässä vaiheessa miettimään hetkeksi, miksi Paavo halusi juuri niitä oranssikellertäviä, pyöreitä, kimpoavia ja äänekkäitä pingispalloja? Ehkä hän oli robotti, joka toimi pingispallojen voimalla? Vai välittikö hän niittä Marsissa asuvalle avaruusoliotoverilleen? Vai halusiko hän Guinnessin ennätysten kirjaan?

31-vuotias Paavo otti vastaan jälleen pingispalloja...

32: Pingispalloja...

33: Ja pingispalloja...

34: Arvaapa vain, mitä Paavo sai! Jos veikkasit pingispalloja, arvasit oikein.

35: Keski-ikää lähestyvä Paavo sai kuulla tiedusteluja isoksi kasvaneelta lapsikatraaltaan pingispalloistaan. Paavo sanoi, että kun on sopiva aika, hän kertoo...

36: Pingispalloja...

37: Ja pingispalloja...

38: GOLFPALLOJA!!! No ei, pingispalloja... Ne kimpoilevat ja kaikkea...

39: Pingispalloja, taas kerran...

40-vuotissynttäreillään Paavo ei nähnyt enää isäänsä, joka oli sairaalassa sydänongelmien vuoksi. Lahjaksi pingispalloja.

41-vuotissynttäreillään Paavo sai lahjaksi pingispalloja.

42: Paavo sai pingispalloja, Paavon isä sydänkohtauksen.

43: Paavo sai pingispalloja, isä hautakilven... Paavo olikin isänsä kuolemasta hyvin surullinen, mutta piristyi pingispalloistaan.

44: Pingispalloja, mitä muutakaan...

45: Pingispalloja, ei se muuta haluakaan...

46: Vanhimmat lapset alkoivat olemaan jo täysi-ikäisiä. Paavo sai lahjaksi pingispalloja.

47: Pingispalloja...

48 vuotta ja pingispalloja...

49-vuotiaana Paavosta oli tullut jo ukki. Perheen vanhin poika oli saanut jälkikasvua. Ja Paavo oli saanut pingispalloja.

50-vuotiaana Paavo sai pingispalloja. Pyöreiden vuosien kunniaksi hän sai vielä enemmän pingispalloja kuin normaalisti.

51-vuotias Paavo sai pingispalloja...

52-vuotiaana Paavolla ei mennytkään enää niin hyvin. Hänen äitinsä paljasti sairastaneensa jo pitkään vakavaa sairautta.

53-vuotiaana Paavo sai pingispalloja. Tieto tulevaisuudessa tapahtuvasta äidin kuolemasta kuitenkin masensi hieman häntä.

Äiti kuoli, mutta 54 täyttänyt Paavo sai silti pingispalloja ja piristyi silminnähtävästi!

55-vuotias Paavo eli onnellista keski-ikää, pingispallojen kanssa.

56: Pingispalloja...

57: Paavo halusi pingispalloja...

58: Pingispalloja...

59: Pingispalloja, pingispalloja, PINGISPALLOJA!!!

60: Pyöreitä vuosia jälleen täyttänyt Paavo sai lahjaksi pingispalloja.

Miksi juuri P-I-N-G-I-S-P-A-L-L-O-J-A?


Jospa Paavolle salakuljetettiin pingispallojen kautta huumeita?Miksi Paavo halusi juuri pingispalloja? Mieti sitä hetki. Kenties hän salakuljetti niissä tietoa FBI:lta tai sitten sai sitä niistä? Ehkä hän olikin tekemisissä Öhkömöhkijöiden kanssa? Ehkä palloista oli tarkoitus valmistaa jotain ihmeellistä?

61: Pingispalloja...

62: Pingispalloja...

Paavo sai lahjaksi 63-vuotiaana pingispalloja.

64: Ping.pal.

65: Arvaa. Jos et tiedä, olet idiootti.

66: Paavon pingispallokokoelmat vain kasvoivat.

67-vuotiaanakin Paavo oli edelleen vetreä. Kaikesta huolimatta hän joutui viimeinkin, pitkän työuran jälkeen, lähtemään eläkkeelle varsin vanhana. Eläkejuhlilla Paavo ei tarvinnut pingispalloja.

68-vuotias Paavo sai pingispalloja.

69-vuotiaan Paavon seksuaalielämä oli jo mennyttä aikaa, mutta pingispallotoiveet eivät.

70-vuotiaana Paavo jakseli hyvin, onnellisesti eläkeläisenä rakkaan Jaanansa kanssa maaseudulla.

71: Pingispalloja tuli jälleen lahjaksi.

72: Turhauttaako? Pingispalloja!

73-vuotias Paavo oli edelleen hyvässä kunnossa ja sai lahjaksi pingispalloja.

74-vuotiaana Paavosta tuli pingispallojen keräilijöiden kuninkaan tittelin lisäksi jo isoisoisä, kun ensimmäinen lapsenlapsenlapsi syntyi.

75: Pingispalloja...

76: Jaana kertoi, että hänellä oli syöpä, mutta onneksi pingispallojen ansiota asia ei enää haitannut pahasti Paavoa.

77: Pingispalloja...

78: Pin-gis-pal-lo-ja.

79: Ping-isp-all-oja!

Paavo täytti 80 vuotta. Pyöreinä vuosina Paavo halusi edelleen pingispalloja.

81: Pingispalloja.

82: Pingispalloja.

Vähän ennen Paavon 83-vuotissynttäreitä Jaana kuoli syöpään, josta hän oli jo aiemmin kertonut. Kauaa asia ei - kiitos pingispallojen - jaksanut Paavoa masentaa.

84-vuotissynttäreillään Paavoa alettiin jo pitämään vanhuudenhöperönä, etenkin suvun nuorempien keskuudessa. Mutta Paavo sai silti pingispalloja.

85: Mitäs muutakaan.

86: No arvaat varmaan, mitä Paavo sai.

87: Niinpä niin...

88: Pingispalloja, pingispalloja, pingispalloja...

89: Suku alkoi kovasti ihmettelemään, kuinka kovakuntoinen Paavo olikaan. Ja kovakuntoisuuden palkka oli pingispallot.

90-vuotiaana Paavo sai tavalliseen tapaansa pingispalloja...

Miksi vitussa pingispalloja?

Miksi helvetissä Paavo halusi pingispalloja? Mietipä hetki... Kenties hän rakensi nistä valtavaa asetta, jolla pystyi valloittamaan maailman? Tai ehkä halusi järjestää joskus maailman isoimman pingispallomaailmanmestaruuskilpailun? Kuka tietää?

91: Pingispalloja...

92: Pingispalloja...

93: Pingis... joo, tuskinpa lahjat yllättävät...

94-v ja pingispalloja edelleen...

95-vuotissynttäreillään Paavo sai pingispalloja. Hänestä oli tullut myös isoisoisoisä.

96: Hieman entistä väsyneempi ja vanhempi Paavo sai lahjaksi pingispalloja.

97: Pingispalloja.

98-vuotta tuli täyteen ja koko suku toi vanhalle ja edelleen hyväkuntoiselle isoisoisoisälle lahjaksi pingispalloja. Ne auttoivat häntä edelleen jaksamaan.

99-vuotiaana Paavo sai pingispalloja...

Sitten tapahtui jotain merkittävää... Vain viikkoa ennemmin satavuotissynttäreitä Paavon pumppu petti ja hän joutui sairaalaan. Kuuden päivän kuluttua Paavo makasi kuolinvuoteellaan vedellen viimeisiä henkäyksiään. Koko valtava suku, joka kaikki oli lähtöisin hänestä, oli kokoontunut isän, ukin, isoisoisän tai isoisoisoisän ympärille.

"Isä?" tiedusteli Paavon poika. "Niin...?" "Tuota... nyt kun on varmaa, ettet enää elä kauaa, niin voitko kertoa meille, miksi helvetissä sinä keräsit niitä pingispalloja? Nyt olisi varmasti se aika."

Paavo myhäili ja hymyili, silmät kiinni. Hän vastasi:

"No kun minä..."

Yllättäen puheen katkaisi hänen huutonsa. Paavo oli poissa, eikä kukaan koskaan saanut tietää, mihin hän tarvitsi palloja.

...

Häh häh, vituttiko, kun luit näin pitkän vitsin, joka ei varmasti naurattanut sinua yhtään? Niin pitikin! Naurut saat, kun kerrot tämän kavereillesi!

N:"kiero bitch."
V: ajattelin just ihan samaa ja samoil sanoil!

kyl meil menee noi ajatukset ihan samoin.. :D
ennenki ollu samanlaista :P
hyräilin kerran yhtä biisiä päässä ja samaa aikaa vesku alko laulamaa sitä :D

onneks aina kande luottaa trailereihin.
kitooos. <3

nyt sain sit ladattuu ton naruto shippuuden elokuvan..
jotenki sormet vaa ihan ittestää meni sen lataamaa, vaik sanoin etten tiiä haluunko nähä sitä..
en kyl tiiä uskallanko kattoo.. tossa se oottaa,kansioki avoinna.. mutta, musta tuntuu etten ala kyl just nyt sitä kattomaa, mun pitää olla yksin kotona (vaik oon kyl nytki) mut sanna tulee varmaa kohta ni en haluu olla tääl meikit poskilla ja silmät turvonneina :D
et mielummin sit sillee ku tiiän et kukaa ei oo ihan heti tulos tänne et voin rauhas pillittää yms :D koska oon ihan 10000 % varma että niin tulee käymään..

että näinh.

http://www.youtube.com/watch?v=nJ8Hht4IlKY&feature=related

aikas lyhyt et kandee kyl kattoo ;D
"babe, i love you so, i won't let you go.." <jännä>

sori sori, mut ei jaksa kattoo portugalin pelii loppuu.
on jotenki niin tylsä.. maaleja ei tuu, tai no yks oli mut se oli sit paitsios ni ei hyväksytty ..
paljon tulee kyllä vetoja maaaliin kohti, mut mikkää ei mee sissää ja c.ronaldokaa ei oo pelaamas ni en mää sit jaksa enää seurata tän enempää vaan meen nukkuu piakkoin.
ja eipä tuo pelikää niin ttärkee oo ku portugali on jo varmasti jatkossa, jihuu <3

huh,
tänään siis on kyl ollu sellanen päivä et huh huhu.. 11 tuntii syömättä, ja nyt ku on niin kauan ollu syömä'ttä ja vaik on hirvee nälkä ni ei oikee mikää ruoka mee alas ja tee mieli vaik toisaalta jtn haluis syödä ku maha mitää sellast möykkää.
aamu.. heräsin siin 06.10, ja lähin kipsimää linkkuasemalla 20 vaille 7..
lahdessa olin suunnillee 15 vaille 8.. kävelin muutamas minsas autokoululle ja menin istumaan portaille sinne autokouluu vastapäätä..
no.. istuin ja istuin.. kello lähenteli puolt 9, jolloin mun siis piti olla paikalla oikein huutomerkin kanssa..no. istuin ja istuin.. kello alkaa olee varttii vaille 9.. alkaa jo vähän paniikki iskemää et mikäs täs nyt on ku ketää ei näy ja autokoulu on kiinni.. jatkan istumista ja istun.. kello on parii minsaa vaille 9.. ja rata ajojen pitäis alkaa kello 9... paniikki iskee todella ja katon lappuu jossa lukee aika tälle päivälle ja tarkistan kelloo ja päivämäärää kännykästä ja mietin et olikohan ne tarkottanu et mun pitäis olla orimattilan autokoululla.. tuskin, niiden ois pitäny sanoo sit etukätee jos oon kerran lahen autokouluu ilmottautunu..
9 aikaa soitan itku kurkus äitille et sinne ei oo tullu ketää ja mun pitäis olla jo harjotteluradalla.äiti yrittää rauhotella vähän hermostuneena hänkin ja ettii mulle nroita joihin voisin soitella.. eipä juuri löydy..paitsi harjotteluradan nro.. sinne sit soitan ..ääni väristen selitän tilannetta ja se sit sanoo että ne ei oo oikee kartalla, siis ne autokoulun ihmiset ku ei oo mua hakenu :D ja et jos joku vois viedä mut sinne radalle.. no, soitan äitille et mut pitäis viedä sinne.. just ku ollaa sopimas et mistä ne tulee mut hakeamaan, niin sieltä tulee aika kiireellä vauhdilla joku mies ja sanoo että sä oot varmaan tallgren?
joo sanon ja sanon sit äitille puhelimee et se tyyppi tuliki ja kaikki ok :D
mut hitto et olin ihan paniikissa et mitä teen nyt jos en radalle pääsekkää ja kortti menee vanhaks ens vklna..
siinä sitte herra pahoittelee myöhästymistään ja sanoo että hänellä oli väärät aikataulut ja pelästy jo et olin ehtiny lähtee ku hän siis tuli 15 yli 9 sinne..
no, kipin kapin sit lähetää radalle ja luojan kiitos mun ei tarvi ajaa, siin vaihees en ois siihen pystyny :D
ja niin sitte saavumme radalle ja ihan hyvin ehittii.
rata esitellään ja tehtävät, ei kun meikä rattiin ja menos jonon päähän.
hitto että jännitti taas! :D
se opettaja viel painotti mulle sit "sinä varsinki ku oot meiän autolla ni oo tosi varovainen" mä oon sillee, et joo... yritän :D
siellä sit tehtii harjotuksia ja aluks meni tosi hyvin, auto ei sammunu mitää ja tällee..
sit jossain vaihees, en tiiä mikä muhun iski.. tai autoon :D mut mul alko koko ajan auto sammumaa siin vaihees ku mun ois ite pitäny lähtee radalle! hyvin se meni niin kauan ku jonos piti vähän liikkuu ja tällee mut ku mun vuoro tuli, ni säännöllisesti sammu ja arvatakaa nolottiko..huoh.
takana oli viel sellanen snuksu kuljettaja.. ja näin.. huh huijaa.
no sitte loppuvaihees otin taas itteni niskast kiinni enkä antanu sen taas sammua..
oli aikas jännää sit siin vaihees varsinki radal ku mentii siihen kurvii ja alettii oikee liukkaal jarruttelee ja vetelee kässäreitä!
vitsit, sain kyl kunnon karusellit siin aikaa, se ajo-opeki ku sit tuli antaa palautteen naureskellen et kunnon karuselli tuli ku pyörin siel :D mut kuulema hyvin olin saanu ohjattuu kuitenki
ja sit toises vaihees ku vissii jarruteltii ja väisteltii ni se sano että tässä se on huomannu että meistä jokaisesta löytyy se pieni tommi mäkinen sielt jostain :D
heh.
ajo ei suinkaan varmaan ollu kovin taloudellista :D mut ihan hauskaa oli kyllä. kiva ku sai ite ajella ettei ketää ollu kyydis ni jotenki se oli helpompaa..ei minkäänlaisia paineita sillee..

nyr olen eriväsynyt, kun yöunet olivat äpöyt 5 tuntia.. ja näytän tosi riutuneelta, hiukset sojottaa joka suuntaa ja näyttää et oisin jossain kunnol ollu häärimäs, vaik autos vaa lähinnä istunu :D mut haroin siel jonos aina hermostuksissani hiuksia, varsinki ku alko auto sammuilee ja puhuin yksinäni :D
jalassaki kiva pikku rakkula,.. pisteli paluu matkalla kävelles kivasti vaik laitoin aamul 2 laastarii... onneks ei ajaes tuntunu ollenkaa.
ja vitsit,ne teoriatunnit oli tosi hauskat!
moneen kertaan tuli siel naurettuu olkapäät hytkyen ja vedet silmis
ja mua häiritsi jälleen ku siellä oli tosi tutun näkösiä ihmisiä mut hitto ku ei muistanu nimee..tai mistä ne on tuttuja.. yhen kyl tunnistin mun mesekaveriks <xD>
mitähän viel.. täs tää kai lähinnä oli, mut se ainaki tuli todettuu et se heikki oli tosi hauska ja mukava! sen kyydil tulin takasinki sielt radalt tohon lahtee.

mut kyllä oon nyt niin huojentunut ja helpottunu, monet yö unet oon menettäny tän takia ku oon miettiny ja stressanu niin hirveesti tätä 2.vaihetta et pääsenkö siit läpi ja osaanko ajaa enää ku en oo juuri kauheesti ajanu..mutta nyt se on ohi ja kortti kädessä seuravat 50 vuotta etiäpäin
ja ja niin, heikkin sanoi ett kyllä se mun kyytii uskaltais tulla, siinäs näette! ;D ku epäilin sille vähä noit mun ajokykyjä ja ajon puutosta..

mut nyt. kai koht pakko mennä vähä lepäilee..ja rauhottumaa :D
ja kattoo jos jtn sais syötyä..