Mun ei pitäis miettiä asioita huomista pidemmälle kun kuitenkin iskee paniikki. Aivan kuten nyt.
Tuli juttua faijan kanssa, että mitä mä teen lukion jälkeen. No siinäpä olikin sitten miettimistä. En nimittäin tiedä. En yhtään. Kuolua enää reilu vuosi jäljellä ja sitten pitäis tietää mitä tältä elämältä haluaa. Tietysti tässä nyt on vielä aikaa, mutta se kuluu kuitenkin yllättävän nopeasti. Vuoden päästä saatte lukea kun tuskailen kirjotuksia.
Olenko edes miettinyt mitä haluan? Musiikki kiinnostaisi, samoin kuvataide. Molemmille löytyy ainakin potentiaalia, ainakin jos arvosanoja katsoo. Mediakin kuulostaa mielenkiintoiselta. Mutta onko musta oikeasti mihinkään noista? Vai valitsenko jonkun varman, vaikkapa lähihoitajan yms. ammatin? Vaiko kenties rupean sosiaalipummiksi ja elän yhteiskunnan varoilla? Ja mitä sitten jos en pääsekään mihinkään? Tai mitä jos!
Välivuosikin houkuttelisi. Tietysti kaikki sanovat, että jään sitten loppuelämäkseni välivuodelle, mutta mistä sitä tietää ellei kokeile? Vuosi ulkomailla, vaihto-oppilaana tai au pairina tai ihan muuten vaan kuulostaisi kivalta. Asumaan Kalifornian aurinkoon bongailemaan julkkiksia. Tai Iowaan töihin samaan pornokauppaan missä Corey. Tai New Yorkiin, Australiaan, jonnekin. Tai kiertämään maailmaa tyyliin Madventures. Oikeasti, en tiedä!
Mun ei oikeasti pitäis miettiä näitä, iskee paniikki. ;< Loman jälkeen puhumaan opolle, että tiedän mitä mun pitäis edes tehdä.