Tapailin tässä puoltoista vuotta yhtä ihan mukavaa jätkää ja meillä oli ihan kivaa yhdessä. Sitten kuitenkin aloin miettimään.. Haluanko todellakin tulevaisuuden jonkun kanssa, jonka nimi ei ole siinä "tämän nimisen poikaystävän haluan" -listalla. No eihän sitä ns. suhdetta voi yhden nimen takia poikki laittaa, mutta eihän sille mitään voi jos aina alkaa hymyilyttään sen nimen kuulleessaan.
Mutta sitten tapahtui onneksi muutakin, joka antoi hyvän syyn laittaa pisteen sille oleilulle. Se iänikuinen hiplailu! Joskus olisi mukava katsoa elokuvaa ilman, että täytyy koko ajan olla jonkun kanssa kosketusetäisyydellä. Ehei, siitä ei vain olisi voinut tulla mitään. Lisäksi kyllä miehessä pitää olla edes vähän kanttia ottaa vastaan kritiikkiä. Ihan naurattaa, että joku todellakin voi suuttua siitä, että toinen ei enää jaksa kiinnostua hänen valituksistaan ja sanoo sen yhden ainoan kerran että ; "Sä olet ihan hirmu lapsellinen". Mutta okei, tämä poika ei kestänyt sitä tosiasiaa, jonka hänelle jouluaattona sanoin ja ystävällisesti toivotti minulle hyvää loppuelämää. Sanoin vain että kiitos samoin.
ps. ensi kerralla valitsen poikaystäväkseni sellaisen joka ei kastele koko naamaa.