IRC-Galleria

Pieni ihminen käveli pimeässä,
niin sekaisin oli ja eksyksissä,
tiennyt ei minne kulkisi,
tiennyt ei minne matkaisi,
luuli tuo ihminen olevansa yksin,
luuli tovereiden jättäneen,
ei tiennytkään miten väärässä oli,
ei tajunnut miten paljon hänellä onkaan,
ystävyyttä ja rakkautta loppumatonta,
mut ei tää pieni ihminen myöskään arvannut,
kuinka tärkeeks toinen suurempi ihminen voisikaan tulla,
ei osannut odottaa tämän välittävän,
tää isompi ihminen on pienelle jotain nii arvokasta,
ei sitä vois mitenkään korvata.

Mutta pieni ihminen ei ollut varma,
tiesikö isompi ihminen merkitystään,
sitä kuinka suuri palapelin pala tämä oli,
kuinka paljon tämä valaisi pienemmän elämää.
Ei pieni ihminen sitä kertoa osannut,
toivoi koko ajan isomman näkevän sen,
mutta näkikö se?
Osasiko se kuvitella oman merkityksensä?
Tajusiko se pienen ihmisen olevan pulassa,
jos isompi ei olisi tullut tämän elämän?

Eli pieni ihminen haaveissa,
pilvilinnoja rakensi käsin pienin,
tuli haaveista totta,
nyt yrittää pitää haaveet kasassa,
toivoo ettei haaveet särkyisi,
tekisi mitä vain ettei murtuisi tämä.
Pieni ihminen haluaa,
että isompi vieläkin näkisi merkityksensä,
tietäisi tekojen ja sanojensa merkityksen,
että niihin pieni ihminen kiinnittyisi,
mitä vain isompi tekisi.
Pienempi ihminen toivoo,
että tälläkin olisi jokin merkitys isommalle,
niinkuin isommalla on pienemmälle.