Lumme viihtyy tyynissä vesissä. Kun aurinko paistaa lämpimästi sen suojaisaan lahdenpoukamaan, lumme hehkuu ja pursuu elinvoimaa. Melko mitätönkin puhuri saa sen suuret lehdet värisemään huolestuneesti ja myrskyssä lumme vetäytyy kiertyneiden lehtiensä suojiin odottamaan tyventä. Lumme ei kuitenkaan tyydy nököttämään paikallaan. Se kasvattaa pitkän, jäntevän varren, jonka avulla se voi kurkotella paljon kotoisia pohjavesiä kauemmaksi. Sitä utelias lumme tekee ahkerasti. Lumme tarvitsee muutoksia ja jännitystä. Jos vesi "lammessa" ei vaihdu, lummeihminen tylsistyy, lihoo ja muuttuu happamaksi. Toisaalta lumme on hyvin varovainen. Joskus se löytää todellisen onnensa vasta, kun joku ulkopuolinen tuuppaa sen vieraaseen lampeen. Lumme rakastaa mukavaa elämää, kauniita esineitä ja hauskoja hullutuksia, mutta vaikeatkaan tilanteet eivät sitä murra. Pinnalliselta vaikuttava lumme on perusluonteeltaan empaattinen vakavikko. Hänellä on taipumusta ottaa turhiakin huolia ja hän ehdottomasti murehtii kaikki asiat etukäteen. Rakkaudessa lumme on romanttinen täydellisyyden etsijä. Siksi hän rakastuu harvoin, mutta kun oikeat kemiat kohtaavat, syttyy kestävä roihu.