istun ikkunan vierellä ja katson kuinka lumihiutaleet lakeutuivat hitaasti maahan ja muistelen niitä ihania aikoija sinun kanssasi olin oikeasti rakastunut ja olin luvannut sinulle etten päästä sinusta irti ikinä mutten voinut pitää lupaustani joten en ole arvoisesi itken joka ilta perääsi en saa sinua mielestäni jos sinä näkisit miten paljon perääsi ikävöin ymmärtäisit etten tahallaan sinusta irti päästänyt.mieti mitä kaikkea meillä oli vielä edessä ja nyt se kaikki on pelkkää unelmaa jokainen esine sinua muistuttaa en vaan sinua pysty unohtamaan