IRC-Galleria

Katson kuinka koivujen silmut tanssivat tuulessa. Viereisessä männyssä on harakanpesä, kolme poikasta jäljellä. Se pienin kuoli viime viikolla. Huokaan syvää rappukäytävässä, tunnen niskassani kuinka seinät katsovat säälivästi.
Kotona sängylläni makaa levottomuus. Se sätkii, pyörii ja myörii. Huulipuna on tarttunut valkoisiin lakanoihin, vaikka olen huomauttanut siitä useaan otteeseen. Herää nyt, sun vuoro keittää kahvia. Ääneni kuulostaa rikkinäiseltä.
Selma nousee ylös ja kävelee keittiöön raahaten perässään vielä uniaan. Kuukausiin emme ole nukkuneet öisin. Yläkertaan muutti nainen, joka on juurtunut maahan niin syvälle, että hänessä kasvaa sammalta. Hän ei iloitse eikä nauti, tanssii vain öisin tangoa korkokengät jalassa, vain jotta ärsyttäisi meidän unia.

Onneksi emme käy töissä. Meillä on yhteinen orkesteri. Selma on itse oppinut soittamaan saksofonia 5-vuotiaasta lähtien, minä valmistuin Sibelius-Akatemiasta mandoliinin soittajaksi. Yleensä soitamme metrossa. Öisin ihmiset saattavat tanssia mukana. Viime tiistaina vihreäsilmäinen tyttö oksensi kengilleni. Selman äiti lähettää välillä rahaa kirjekuoressa, sillä maksetaan sähkölasku talvisin. Oletko kuullut Tildasta? Se parantui masennuksestaan uudessa kodissaan. Tapasi jonkun mukavankin ja piristyi entisestään. Sitten se eräänä torstaina vaan kuoli. Tilda oli kyllä paras kilpikonna. Selma itkee äänettömästi juodessaan kahvia.

Tänään suunnitelmissa on viettää tylsyyttä. Selmän on lähdettävä muualle, koska muuten se ei onnistu. Välillä on oltava tylsää, jotta pystyy arvostamaan muita hetkiä. Istun nyt yksin keittiössä, tuijotan sekunteja, jotka valuvat minuuteiksi ja tunneiksi. Selma tuli takaisin. Puistossa etsittiin kadonnutta Pekkaa. Se on haukkunut naapurissa ikuisuuden. Koen pientä mielihyvää koiran katoamisesta. Selma toi mukanaan kahvinkeittimen, jonka löysi roskalavalta. Keitimme teetä.