IRC-Galleria

Miksi ihmiset kokee tarvetta kirjoittaa joka toisen lauseen englanniksi vaittelemisen ohella? Tuoko se jotain muutoin puuttuvaa uskottavuutta ontuviin argumentteihin? Bitch please.

Aina kun eksyn lukemaan vahaakaan kiistanalaisempia bloggauksia, 98% kommenteista loytyy yksi ja sama kayttaja vajaine argumentteineen, joita on luonnollisestikin tehostettu "hienoilla" englanninkielisilla toteamuksilla, you know what I mean? Parhaissa tapauksissa ko. henkilo kokee tarvetta vaihtaa kielekseen miltei kokonaan englannin, varsinkin jos vaittelyn vastapuoli kayttaa edes yhta vieraskielista sanaa. What the fuck is their problem?

Toki itsekin syyllistyn tahan ajoittain, joskin mielestani se on taysin oikeutettuakin kun kyseessa on toteamus, jota ei vain voi kaantaa suomeksi niin, etta sen alkuperainen tehokkuus sailyy.

En tieda, en vaan voinut pitaa tata enaa sisallani tormattyani taas yhteen keskusteluun jossa silmiani raiskasi ko. henkilon verbaalinen oksennus. Tulee mieleen joku Johanna Tukiainen ja sen "suomijuntit ei tajuu" -ajattelumalli.

Ugh, olen puhunut.

Ps. tuli ihan helvetin vajaa olo ku lisailin noita englanninkielisia esimerkkeja tahan tekstiin, way to go!!!

..Ja siinäkin on 9 liikaa.

Söin tänään fish & chipsit, ja nyt tekee mieli kalapuikkoja. Paska Englanti.

Mikä vittu siinä on että teinit/henkiset ikiteinit ei osaa kirjoittaa "mua", vaan pitää vaihtaa sinne loppuun se helvetin o?! MUO. Mikä helvetin MUO?!
Hyvänä esimerkkinä kulunut mutta aina niin sopiva kuvateksti "mullon ikävä suo". Ymmärrän toki murresanat, lyhenteet yms, mutta toi MUO/SUO sit voi riepoa... Kieli, termit ja sanasto ymmärrettävästi elävät sekä muuttuvat sukupolvien mukana, mutta tuo helvetin muosuo-paska ois saanu jäädä keksimättä ja porautumatta suomi-pissis-suomi-sanakirjaan. Urgh...

Tekisi mieli myös kirjottaa profiiliin "tsori ei frendipyyntöi randomeilt mut kommaa ni tutustutaa, saa vipata!!!!", mutta en taida koska uskon olevani yks niitä harvoja ihmisiä galleriassa jotka löytää tuon lauseen kutkuttavan huumoriarvon..

Olen aktivoitunut hetkellisesti vuosien galleriatauon jalkeen vain todetakseni miten (osittain) tyhjapainen paikka tasta on tullut, ja nyt haluan pitaa hiljaisen hetken sen muistolle, mita irc-galleria viela vuosia sitten oli kun aikoinani ensimmaisen kerran tanne liityin.

Sanotaan etta pieni on kaunista... Niinhan se olikin, ei ollut kuin suo, kuokka ja #kanavat. Kun ihkuboksi sitten jossain kohtaa ilmestyi, se rajaytti pankin ollen vain harvojen etuoikeus. Kuvia sai ladata yhden kerrallaan, eli ei tarvinnut tuskailla minka asettaisi oletuskuvaksi koska uuden kuvan ladatessasi vanha havisi bittiavaruuteen. Kayttajakunta oli pienehko, ja piirit melko pienet verrattuna nykypaivan valtavaan kayttajamaaraan. Itseasiassa, gallerian kayttaminen oli niinkin harvinaista etta siita ei voinut keskustella kenen tahansa kanssa - muistan edelleen jossain sattumanvaraisissa kotibileissa miten riemu repesi kun tajuttiin etta kaksi toisilleen tuntematonta ihmista KAYTTIVAT MOLEMMAT GALLERIAA!

Vaikka arvelisin gallerian kayttajakunnan pienentyneen huomattavasti Facebookin myota, en vielakaan jaksa lakata ihastelemasta, mika suuri ilmio tastakin paikasta on tullut.
En jaksa aloittaa laulua siita, miten irc-galleria on vain irkkaajille, olen tajunnut antaa aikoja sitten periksi sille faktalle etta ajat muuttuvat ja myos (sosiaalinen) media sen mukana. I'm ok with this, vaikkakin nyt gallerian nimi "IRC-galleria" tuntuu harhaanjohtavalta.

Joka tapauksessa, takaisin pointtiin joka on siis... Tyhjapaisyys. On ihana nahda miten paljon lahjakkaita ja luovia nuoriakin kirjoittajia taalla on, mutta niiden vastapainona on esimerkiksi nuo gallupit. "laihdunko ensi kesaxi??" "pitaisko mun muuttaa nickia??" Oikeesti, keta kiinnostaa ja viela suurempi kysymys, miksi ihmiset jaksaa vastata tollasiin? Luonnollisestikin tama on jokin ilmio, jota ma en ymmarra koska en ole enaa aktiivinen, nuori kayttaja mutta silti... Lisasin juuri huvikseni vahan tuoreempaa kuvaa tanne ja ensimmainen saamani kommentti oli
"moi oot tosi kaunis? oletkos kova ottamaan aineita tai alkoholia? mä juon usein:) nytkin olutta:) mitäs harrastat?"

NYT JUMALAUTA, mika toi kysymys aineista tai alkoholista oli?? Oisin ton luettuani pudonnut perseelleni ellei ois ollu nahkasohva alla. Tuo on siis... Eih, mulla ei ole sanoja! Tuo kirvoitti sen "tahanko ollaan tultu" ajatuksen mieleeni. Onneksi mun aivot jaksaa valaa uskoa siihen, etta ihmiset on yksiloita ja kuten sanottua, taalla on paljon fiksua porukkaa mutta silti... Mika meni pieleen?

Kaikenkaikkiaan tamakin blogipostaus on muuten melko tyhjaa latinaa, mutta pakko oli paasta purkamaan syvimpia tuntoja koskien tata niin monelle jollain sairaalla tavalla rakasta ja muistorikasta paikkaa. Olkaas ihmiksiksi ja nyt se hiljainen hetki, hauskaa viikonloppua.

Haiduliduudeli, luuperse-puudeli.

Mitäköhän vittua?





Justiaanus sanoo (5:48):
vittu kattoo noita sun kasvoja nii voi olla mälläämättä niitä :D
söpö tyttö<3


Tää muuten tuli ihan randomilta, ihan puskista, täysin yllättäen kesken kuulumistenvaihdon.

Ei vittu. Vitun vitun vittu. Olen aina vihannut ja kammonnut pitkäjalkaisia hyönteisiä. En olisi kuitenkaan ikinä uskonut vajoavani näin alas. Katonrajassa leijaili lentävä painajaiseni - pitkäjalkainen ja ruma hyttysentapainen olento. Painotan tässä kohtaa että se oli ihan jäätävän iso.
Eipä siinä, tyynesti ajattelin aluksi että läimäisen sen hengiltä sanomalehden avulla. No, läimäisin, osuin ja hävisin - paskiainen katosi.
Luonnollisestikin luotin sen kuolleen, ja palasin tyytyväisenä koneelle. Nyt, paria tuntia myöhemmin havahdun unensekaisesta tilasta vain todetakseni, että se homo pyörii naamani yläpuolella.
Pienessä pakokauhussa ryntäsin sängystä hakemaan lähintä mahdollista tappoesinettä... Laatikon kansi kävi hyvin. No, eiköhän tämä hyönteinen sitten onnistunut taas katoamaan, ja juuri kun huokaisin helpotuksesta se saatana tulee naamalle!
Tässä kohtaa rupean oikeasti huohottamaan kauhusta, ja teen sen, mitä jokaikinen kaupunkilaisjuntti tekee - nappaan hiuslakkaa ja toivon että saan sen suihkutettua tajuttomaksi. (tässä kohtaa painotan, että olin oikeasti lievässä pakokauhussa).

Juoksen ympäri asuntoani, ja missä ikinä vain luulenkin nähneeni sen sittiäisen, suihkutan sinne laittoman paljon hiuslakkaa. Fiksua, eikö vain?

No, eipähän tää vittupää siitäkään kuollut, päin vastoin, vähän väliä se jonkun kaapin takaa tuli päin näköä. No, tässä kohtaa rupeaa oikeasti tulemaan kusi sukkaan että mitäs teen.

ONNEKSI omistan imurin. Pahaa-aavistamaton hyönteinen nimittäin teki kohtalokkaan virheen taistelun aikana - hän uskoi, että peräännyin. Ei, en toki.

Idiootti meni ja laskeutui nurkkaan - aloin puntaroimaan, riskeeraanko läppärini, joka sijaitsee samaisessa nurkassa kuin missä hyönteinen oli, suihkuttamalla hiuslakkaa koko vitun pullollisen ötökkään, vai kaivanko imurin. Valitsin imurin. Onneksi.

Viisi minuuttia epäröin, uskallanko ottaa riskin ja imuroida sen suoraan nurkasta. Kauan kesti kunnes uskaltauduin sen lähelle niin, että sain paskiaisen imaistua putkeen. Sitä nautinnon määrää ei voi sanoin kuvailla, kun on voittanut vihollisensa ja tietää, että nyt sen raato makaa imuripussissa ampiaisen ruumiin seurana.

Hetken jo ajattelinkin että in your face, asshole, ja palasin koneelle, kunnes näin jotain lentävää ja isoa.

Toinen samanlainen. Ei vittu. Tuolla se nyttenkin leijuu.:(

Onnilla oli uhmapäivä, ja näköjään mun johtajuuskin on nyt kyseenalaistettu. Teholeiri tästä alkakoon! ;___;

ARVATKAA MITÄ. Mä saan jotain maailman hienointa ensiviikolla..
Se on sellanen pieni kivipuutarha, missä on juokseva pieni vesiputous, sit se vesi niinku lorisee sellattiin lasin päälle, ja siitä alespäin veteen, ja parhaimpana osuutena sen veden vieressä (no ei edes vieressä, mut kuitenkin) on KIVIPUUTARHA!

Siinä on niinku vaaleaa ja hienoa hiekkaa, isompia kivenlohkoja (niiden halkaisija n. ~2,5 cm) ja
PIENI PUUHARAVA. Ja sillä ihanalla pienellä puuharavalla voin haravoida sitten sitä hiekkaa ja tehdä siihen kuvioita haravalla ja ja ja ja mmmaauuuu!

Kädet syyhyää innosta ku en malta oottaa :> :> :>