Välillä tuntuu jotenkin tyhjältä. Tämän päivän olen ollut vaan ja tehnyt sen mitä on pitänyt. Elänyt läpi vaan, vaikka oikeasti olisin halunnut olla jossain leluhyllyllä off-nappi alas painettuna.
En tarkoita kuolemaa, en tarkoita unta, en sairautta.
Tarkoitan vain ajan hyrrästä pois hyppäämistä. Hetkeksi.
Mutta päivä tulee armotta, lupia kyselemättä.
Valkea päivä, ajatukset ja nuo ihmiset puheineen.
Ei sillä että olisin halunnut jäädä paitsi tuosta kaikesta.
Mutta eikö sitä vain olisi voinut lykätä?
(Pieni, olemukseltaan viaton kysymysmerkki.)
En kaipaa, en vihaa, en ihku ilosta. Minä vain nauran ja puhun mitään syvempiä ajattelematta. Mitään tahtoen tai tahtomatta.
Mietin tulisikohan tästä nyt se kirveen kolumni.....
Mutta synkeä niinkuin aina. Se ei sais olla liian synkeä.
Ei mitään missä on seksiä, yksinäisyyttä, kaipuuta, rakastumista. kuoleman toiveita. kaikki ne ovat liian persoonallisia.
no tuhkastako minä sen kolumnin keksin?
Uusimmat blogimerkinnät
- som jag mår. flykting i mig 16.09.
- Avaruuden ikkuna 24.01.
- förlovade atomer 18.06.
- upp o ner 12.09.
- Llamando a los demonios 06.09.
- thanks for the dance 21.07.
- La perdedora 09.06.
- Tyhjä paperi tuulessa. 18.01.
- Rapid feelings 28.04.
- Ole vaan. 31.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2020 (1)
- ▶ 2019 (1)
- ▶ 2018 (3)
- ▶ 2017 (7)
- ▶ 2016 (4)
- ▶ 2015 (3)
- ▶ 2014 (4)
- ▶ 2013 (8)
- ▶ 2012 (3)
- ▶ 2011 (2)
- ▶ 2010 (14)
- ▶ 2009 (34)
- ▶ 2008 (11)
- ▶ 2007 (40)
-
▼
2006 (33)
- ▶ joulukuu 2006 (1)
- ▶ marraskuu 2006 (5)
- ▶ lokakuu 2006 (1)
- ▶ syyskuu 2006 (3)
- ▶ elokuu 2006 (1)
- ▶ heinäkuu 2006 (1)
- ▶ kesäkuu 2006 (6)
- ▶ toukokuu 2006 (6)
- ▶ huhtikuu 2006 (8)
- ▶ maaliskuu 2006 (1)