IRC-Galleria

Nyt tulee taas tarinaa kerrakseen!

Kävinpä tossa lenkillä, ja aattelin tulla takasin päin semmosta pellonreunaa pitkin. Muutama viikko sitten siinä pysty ihan hyvin vielä kävelee, levee polku ja näin, mut nyt se oliki melkeen kasvanu umpeen.En jaksanu kääntyä takas, vaan jatkoin matkaa vaikka pelkäsinki ötököitten ja käärmeiden tappavan mut. Mulla kun oli tottakai shortsit jalassa ja heinä oli semmosta ylipolven korkusta.
Rohkeena tyttönä sitten ajattelin vaan että "SUOMALAINEN SISU!!!!" ja annoin palaa. Hölkkäsin ensin rauhassa, kunnes rupes vaan tihenemään ja olinkin oikeastaan keskellä peltoa. Hölkkä nopeutu juoksuks ja annoin palaa.

Mahto olla näky, minä siellä keskellä viljapeltoa hiukset hulmuten (okei, mul on lyhyet hiukset ja nekin hiestä liimaantuneinä päähän, mutta silti!!) Tömisten mahollisimman kovaa, että käärmeet luikertelis pakoon. Välillä tuli jotain ihme ojia joitten yli loikin niin pitkiä loikkia että Tommi Eviläki ois ollu kade.

No ei siinäkään vielä mitään. Tähän asti pärjättiin suomalaisella sisulla. MUTTA, kerran hypähtäessäni yhen ojan yli, meinasin laskeutua näppärästi FASAANIN NISKAAN. Perkele. Leijuin jo ilmassa ku tajusin sen, kiljahdin koko keuhkojen voimalla ja lähdin juoksemaan aivan helvetillisen kovaa. En tienny, että mun jalat edes liikkuu niin vauhdikkaasti. Se saatanan Fasu huus kilpaa mun kanssa, levitteli niitä siipiään ja juoksi mun perässä hetken matkaa. Hyi saatana.

Sit olinkin vähän hikinen. Kotiin päästyäni, huomasin et jalat on ihan ötökän puremilla ja niis on jotain punasia näppyjä, varmaan allerginen reaktio niistä hemmetin heinistä.

<3<3<3<3