IRC-Galleria

Erehdyin kuuntelmaan Kaija Koota ja se ei voi tarkottaa mitään muuta kun hetkellistä angstia.

Viime vkloppuna oli tasan vuosi siitä ku äippä ja Markku kävi kattoo Hemingwayta (=meijän kirjakauppa) ekan kerran. Pian sen jälkeen kaikki rupes pikkuhiljaa varmistumaan, asiat loksahti kohilleen ja mä jäyttäydyin pois koulusta.

Vuosi. Herranjumala. Tää on ollu hulluin vuos ikinä, aika on kulunu aivan törkeen kovaa vauhtia. Koko elämä meni ihan hetkessä totaalisen uusiks, vielä viime maaliskuussa tällänen elämä oli ihan utopistinen ajatus.

Ois valhe jos väittäisin, etten oo viihtyny täällä. Oivoi, vaikka kuinka paljon ihania muistoja!! Aiiivan mahtavia uusia kavereita, tuutte kyllä pysymään mielessä vaikka taapamisten määrä väheneekin radikaalisti :)
Ihmisenäkin oon muuttunu kovasti. En osaa sanoa, että hyvään vai huonoon suuntaa, kuhan vaan muuttunu. Tottakai, eihän se ois mahollistakaan pysyy vuoden ajan samana ihmisenä näin erilaisessa ympäristössä.

Tänne lähtiessä luulin jääväni tänne pidemmäkski aikaa. Ajattelin käyväni täälä lukion loppuun. Mutta mun luonne ei kestä tälläsessä pikkukaupungissa asumista. Piirit on ihan hurjan pienet, siis suomalaisporukoissa, ja se ottaa välillä päähän. Toinen mulle ominainen luonteenpiirre on se, että kyllästyn asioihin kauheen nopeesti. Tää Fuge rupee nyt olee aika nähty ja se on antanu mulle sen mitä sillä on mulle tarjota. Muualla Espanjassa on vielä vaikka mitä nähtävää, mut mikään reppureissailu ei tällä hetkellä oo kauheen mahdollista.

Jälleen mä nostan kytkintä ja alotan vaihteeks uuden elämän. Ehkä mun mielenterveys ei sitte kestä useampaa vuotta samanlaista meininkiä. Ensin lähdin Harjuun ( ikävöin teitä sielä, uskokaa pois!<3), sitte muutin Epsanjaan ja nyt takas Suomeen. Yksin asumaan. Iik.

Saa nähä miten sopeudun ja miten ne vanhat kaverit ottaa vastaan! :) Nähään heinäkuussa!
Kesää ja uutta jännittävää elämää odotellessa,

Pohdiskeleva Sihvonen