IRC-Galleria

Lääkintämies


Lääkintämies on erikoiskoulutettu sotilas, jonka tehtävänä on vastata ryhmän, joukkueen tai komppanian lääkintähuollosta tai toimia lääkärin apuna korkeamman tason lääkintämuodostelmassa. Tähän kuuluu ensiavun antaminen haavoittuneille sotilaille, sekä haavoittuneiden kuljetusten organisointi. Muita lääkintämiehen tehtäviä on yksikön yleisen taistelukyvyn ylläpito esimerkiksi tarkkailemalla käymälöiden ja ruokailujen hygieniaa.

Erityisasema

Lääkintämiehet käyttävät yleensä erityistä tunnusta kuten Kansainvälisen Punaisen Ristin merkkiä erottuakseen muista sotilaista. Aseettoman lääkintämiehen ampuminen tuomitaan Geneven sopimuksissa sotarikokseksi. Vaikka lääkintämiehet eivät ole varsinaisia taistelijoita, he kantavat henkilökohtaista asetta kuten pistoolia tai rynnäkkökivääriä suojellakseen itseään ja potilaitaan. Mikäli lääkintämies käyttäytyy hyökkäävästi tai käyttää muuta kuin itsensä ja potilaidensa suojeluun soveltuvaa asetta, hän menettää Geneven sopimusten mukaisen koskemattomuutensa.

Taistelutilanteet

Suurimittaisessa rintamasodassa lääkintämiehen ensisijainen tehtävä on hoitaa haavoittuneet pois tulen alta. Lääkintämies antaa tämän jälkeen välittömän henkeä ylläpitävän ensiavun, jotta potilas voitaisiin siirtää jonkinlaiseen kenttäsairaalaan. Haavoittuneen kuljettaminen tulen alla on fyysisesti ja henkisesti hyvin vaativa tehtävä, minkä vuoksi lääkintämiehinä pärjäsivät sotien aikana parhaiten suurikokoiset ja vahvat henkilöt.

Kenttäolosuhteiden vaativuudesta johtuen lääkintämies ei ole voinut kantaa mukanaan monipuolista valikoimaa ensihoitovälineitä. Yleensä on pyritty, mikäli mahdollista, käyttämään haavoittuneen itse mukanaan kantamia sidontatarpeita. Nykyaikaisten kriisien luonteesta ja huollon tehostumisesta johtuen on kuitenkin yhä todennäköisempää, että lääkintämies pystyy antamaan haavoittuneelle esimerkiksi nesteytyshoitoa välittömästi haavoittumispaikan läheisyydessä.

Lääkintämiehet Suomen puolustusvoimissa

Suomen Puolustusvoimissa lääkintämiehiksi pyritään valitsemaan siviilissä ensihoitajina toimivia henkilöitä, jotka käyvät varusmiehinä erityisen kenttälääkintäkurssin. Maavoimissa lääkintämiehiä on tyypillisesti yksi kussakin joukkueessa, mutta erikoistehtävissä, joissa haavoittuneiden evakuointi pitää hoitaa ripeästi tai tappioiden riski on tavallista suurempi, joukkueeseen voi kuulua jopa kokonainen lääkintäryhmä. Lääkintämiehet kuuluvat miehistöön ja ovat arvoltaan sotamiehiä tai korpraaleja. Korkea-arvoisimmat lääkintähenkilöt taistelutehtävissä ovat lääkintäaliupseereita, jotka ottavat haavoittuneet vastaan sidontapaikoilla ja toimittavat nämä eteenpäin kohti joukkosidontapaikkoja ja sairaaloita. Lääkintäupseerit, jotka ovat koulutukseltaan yleensä lääkäreitä, toimivat joukkosidontapaikoilla ja kenttäsairaaloissa. Rajavartiolaitoksen sekä joidenkin sissi- ja erikoisyksiköiden palveluksessa toimivat lääkintämiehet- ja au:t saavat lisäksi koulutuksen sissilääkintään, koska sen organisaatio poikkeaa normaalista kenttälääkinnästä siten, että evakuointimahdollisuudet ovat huomattavasti heikommat ja evakuoinnit kestävät paljon pidempään.