on aamuyö (taas)
autiokadun nielemiä ääniä
tulvii korvieni syviin kaivoihin
pohjoistuuli kieppuu
kuin humalassa
potkii raivoten irti jäätyneitä
lehtiä
yritän hukuttaa suruni
sadevesiojan kaatoon
eksyttää sen tähän
betoniseinien metsään
olen tullut
vanhaksi
hiljaiseksi taivas
tähtien puhkoma