sanotaan
että kaikkeen tottuu
minä näin silmäsi
sen kallion yllä
mistä kerättiin yhdessä rohkeutta
nähtiin miljoonia lokkeja
huojuttiin
käsi kädessä
minä totuin
silmiisi
en siihen että lähdit
hyppyysi
nauroit
sanoit näkeväsi kuinka taivas
niin
taivas ja maa
sekoittuvat sinä
nauroit
nauroit
kuinka minä ensimmäistä
kertaa
tiesin
silloin
taivas ja
maa
kuinka pelkäsin
ja menetin
naurusi
ilosisen lentosi
merkityksen
pysäytyksen
sen
viipyvän katseen
kun tiesin
toinen meistä
löysi
kotiin
ja jäi
siivet
surun kantaa