IRC-Galleria

Kun yö on vain yö
eikä lepoa suova pimeä hetki
Ja luomet, itkuista turtuneet
eivät peitä päivän tuskaa

silloin Sydäntä raastaa
helvetin tonget
Kasvaa sairaus
kuin ihotauti leviää minussa

Enkä saa rauhaa
kun eksytään toisistamme

minä itsestäni

Kadotin värit Sydämestäni
sen varjon heijastin
seinälleni
Sieluni pimeässä
sitä ihailin

Aamulla vesi oli
mustaa
Edessä yhdentekevä
vuorokausi
mustavalkoinen
elämä

Albumiin on ikuistettu
hymyt
jälkipolville
askelten kaiku

Tässä hetkessä
kiima puristuu ulos
varpaista, sormista, jokaisesta
huokosestani

Tyhjä rinta huutaa
ihosi lämpöä
kosketuksesi kuumia
aaltoja

Hiljaisuuden ääniä

Sydämeni lyö
etäisyydessäsi
kuin vanki


Odottaa
sulvia lumia

Näen unta
jossa merestä nousee usva
peittää taakseen kaksi
saarta
Näen tähdet
niiden majakat näyttävät
minulle tietä
enkä pelkää pimeää

Näen valkoisina hohtavat
kalkkikivikalliot
aaltoeroosion kovertamat
luolastot ja
Olen jälleen kaukana
itsestäni
enkä pelkää

Itseäni

Aamulla herään
sälekaihtimet puoliksi avoinna
Ikkunan takaa kuuluu
ääniä
Iloista lokin kirkunaa

Sinä olet yhä siellä
Tuulena puissa

Jos Rakkaus
toista kohtaan onkin vain koe
teet oman virheesi
saat palauttavaa informaatiota
etkä saa Hylättyä

Jos Rakkaus
olisikin
vain luodut olosuhteet
ilmaston kylmeneminen tai lämpeäminen
joku päättäjä reagoisi
verollepanisi Rakkaudetta
kulkijat

Ilmaston pilaajat

joutilaat

Sinua odotan
kuin purje tuulta
Sinua kaipaan
vedeksi purteni alle

Sinua
kun touveissa soi
tuulten huilut ja
kaukaiselta tuntuu
muistojeni
Kotisaari

Kynttilän liekki
leikkii ihosi varjoilla
Katson kauniita kasvojasi
ja vain hetken
maltan olla suutelematta

Huultesi pehmeä kehto
yksin itkettyjen öiden
lämmin leposija
Ja kun suudelman
päätteeksi avaat silmäsi
hukun silmiesi
lähteisiin

Jokaisessa poimussasi
olen osa sinua
Rintojesi pihoilla
Suudelmana

Reisiesi tiukassa
puristuksessa
olen joki
Sinuun

Olen
Katseesi unohtunut
Kaipaus

Unohdin, unohduin
Revin purrestani irti
maston sekä purjeet

Sydämeni

Unohdin tuulen ja
veden lain

Pakkanen puree sormien
päistä
Ajan läpi
ui ajatus
pilveä vasten

Helmenharmaa lokki
meloo ohitseni
Tämä kallio on kotini
Sen pintaan
kastuu jalanjälkeni

Tyhjenee aamun
silmä Minä
syvemmälle vajoan
Veistän itsestäni
ruumisarkkua