IRC-Galleria

minussa vaihtuu
syksy
talveksi
yhä revin ihoani irti

pala palalta
kesän muistoa

tiputtelen päiviä
tähän routivaan maahan

minä itken
sinut loppuun asti
hiljaisuuden
verhoksi silmien

Miksi asiaa suotta
monimutkaistaa

Sydämeni on
kaksiuloitteinen

Sinusta minuun
Minusta sinuun

Korpin mustin siivin
yö lentää aamuun

kosketan ihoasi ja
pimeys päättyy sormenpäihini

sinussa ihoni herää
tanssii lanteittesi laineilla
merestä syntyneillä

tekee vesihelmiä
sinuun

Aamu-unisiin silmiini jää
yön tumma
väri

Mikrokosminen minä
tuijottaa tyhjyyteen
~ ikkunasta näkee
vain sisälle

Aamu on lämpimämpi
eikä tuuli tuoksu miltään
~ tuntuu
kuin kadottaisin jotakin
Rakasta

veden värit
virran sekä lastun

Päiväni
elämäni parhaat hetket
tunnit kanssasi
jäävät kuin roikkumaan
odottamaan ilmaan

Pääni
tykyttää tyhjyyttään
aivot kieltäytyvät
ajattelemasta mitään
mitään muuta kuin sinua

Sydämeni
krapuloi sinua
kosketustasi

Aurinko
kiinnittyy puiden latvaan
viipyy hetken
sydämessäni

Tuuli tarttuu
Rakkaaseeni
kantaa luokseni

Tänään ei tarvitse
yksin tanssia
tänään
Rakkaani
kirjoitan nimesi sydämeni

Teen itsestäni

pala palalta

kivi kiveltä



tien huomiseen

Tänä aamuna
syleilen tuulta ja valoa
käännän surulle selkäni

nautin eilisen
huokailuista

Elämä on kuin pitkä tuska
johon Rakkaus on kipulääkettä

Jatkuvasti
pakenen varjoani
uskaltamatta pysähtyä
Katsoa
silittää sen epämuotoista päätä

Liian usein
pakenen pulloon
harhaisiin maailmoihini missä
elän lasin läpi
eikä mikään voi satuttaa

Paitsi itse
ystäviäni
Rakkaitani

Maailmaan
jossa anteeksipyyntö on vain
sana, kaunis sana

tie toistamaan
virheitään