IRC-Galleria

Satu oli eilen. <3 Juteltiin kaiken näköisestä ja kaikeksi onneksi Satu oli meillä. Todella kaipasin olkapäätä, vaikken alkuillasta sitä aavistanutkaan. Kiitos <3

Lähimmäiset osaa satuttaa kaikista eniten, ne on lähinpänä sydäntä ja sieltä on helppo tehdä pysyvät jäljet. En uskonut että mulla olisi niin suuret tunteet erästä ihmistä kohtaan kun ollaan tunnettu koko elämämme ja lähinnä aina riidellään kun tavataan, nykyään kuitenkin jo vähän jutellaankin ja uskalletaan hieman jo avautuakin. Oon onnellinen että se otti edes muhun yhteyttä, että edes mä tiedän missä se menee, jos sattuisi jotakin. Jollekin sanoin joskus, että ei siskon kanssa olla ehkä ymmärretty vielä sitä sisaruuden merkitystä, mutta nyt mä omalta osaltani alan käsittää. Ei meistä koskaan mitään suurempaa tiimiä tule, tai ainakin tuntuu siltä.. Silti, mun sisko se on ja tärkeä sellaisenaan. Mutta sais kyllä oppia ajatteleen vähän pitemmällä tähtäimellä!

Joo, on vähän elämä solmussa muutenkin. Kun yhden alueen saa selvitettyä, syntyy solmuja toiseen.. *nauraa* Elämän lankavyhti tosiaan. Tosiasiassa ei yhtään naurata. Haluisin joskus nähä että mun langat on siististi samassa kerässä, ilman solmuja.

Sitä odotellessa.

np. Oasis - Songbird