Mä en pääse näistä ajoista eteenpäin vaikka haluaisin , vaa jumitan paikoillaan . Mikään ei tunnu miltään ilman sua , eikä mikään tunnu riittävän . Ja toi kaikki teki musta kusipään .
Tunne se hetki ollaan toistemme lähellä,
kaikki on nyt hyvin kun saan sun kanssas kävellä,
käsi kädes kohti onnellista elämää vaan,
kaikki tärkeet asiat nyt yhdes kerätään vaan, matkalta mukaan.
Kulta sulle tän nyt lupaan,
että päädytään me vierekkäin onnelliseen kuvaan,
tsekkaa hymy molempien kasvoilla
ja matkoillakin käydään varmastikkin jollain tahoilla.
On tekemistä täs, jos totta niin mä kiitän,
kumarrankin varmasti, kiitos et mä riitän,
täytän sun toivees ja täytän mun paikkani.
Muistaks alkuaikoina ku esteet tieltä raivattiin,
kaikki tehtiin yhdessä ja kaikki tullaan tekemään,
näin täs laiffis pärjätään ja edemmäs vaan edetään
ja keretään viel täyttämään unelmat toistemme,
kulta kyl sä tiiät, me ansaitaan toisemme.
kertosäe:
Hetkinä näinä voit tuntee sen täydellisyyden,
lämmön ja läheisyyden,
pysythän sä täs, suutelethan mua,
kysyn tän vaan täs, kuuntelethan mua.
Hetkinä näinä voit tuntee sen täydellisyyden,
lämmön ja läheisyyden,
pysythän sä täs, suutelethan mua,
kysyn tän vaan täs, kuuntelethan mua.
Joskin jyrkkii alamäkii oli tässä suhteessa,
mut kaikesta on selvitty,
tää on ku silmänlumetta,
ku suhde vakaal pohjalla hyvält tuntuu sua vaan rakastaa,
ja maata sängys kahdestaan,
kunnes aamu sarastaa.
Kulta rakas pieni kyl sä tunnet tän hetken
ja kuljet tän retken yhdes mun kaa.
Vaan kerkeen hetkeks silmät sulkee
niin heti oot mun mielessä, silmät auki,
onneks oot vaan tossa vieressä.
Lämmin hyvä olo, toivon ettet koskaan pois mee,
en mistään hinnast vaihtais sua kehenkään toiseen.
Uskon ettet satuta, uskon että haluat olla mun lähellä,
ei mikään tässä kaduta.
Oon tehnyt mun siirtoni pelis nimelt rakkaus,
siis mä aion pysyy, kysy vapaasti täs vastaus,
en vaihtais tätä Hummeriin, en kouralliseen timanttei,
tärkeint on vaan et kuljet mun kaa näitä pihan teit.
kertosäe
Rakkauden värillä, kaikki mä väritän,
tähän oon ryhtyny, kyl mä sen käsitän.
Suhde on korttitalo jota mä vaan rakennan,
rakennan ain uudestaan, kyhään aina parempaa.
Se ei koskaan kaadu, kun petä ei meist kumpikaan,
välil tuntuu etten kestäis olla eros tuntiikaan,
se hetki kun kahdestaan tääl kuljetaan,
kaikki esteet matkalta yhdessä pois suljetaan.
Jep, no kyl tää alkaa meneen rutiinist,
sun kaa joka paikkaan, sisälle sun uniiski.
Käsi kädes mihin sitten aina mennäänkin,
piirrän sormel sydämiä pitkin selkääsi.
Välil pitää nipistää et tajuu kaikki täysil,
huomaan että totta se on, aina siinä käy niin.
Pety en mä koskaan, turhaan mitään kierellä,
rakastan sua, voin vaik sanoo joka kielellä.
kertosäe