IRC-Galleria

Aina sitä valittaa ja märehtii, miten elämä on niin rankkaa.
Sitten eräänä päivänä tapahtuu jotain ja tajuaa, kuinka herkkää ja haurasta se on.elämä.
Kuinka pienestä se onkaan kiinni, että se loppuu.
En mä halua vielä mun elämän loppuvan.
On vielä niin paljon kokematta
On vielä niin paljon tekemättä
On vielä niin paljon näkemättä.

Voisin sanoa, että tästä päivästä lähtien elän elämäni täysillä, joka päivä. Mutta itseni tuntien, tiedän, ettei niin käy, koska olen liian laiska siihen.
Tai sitten sekin, että makaan sängyllä ja tuijotan telkkaria, on myös täysillä elämistä (kyllä mä itsestäni pistän sen 100% siihen makoiluunkin). Ehkä mä elänkin jo nyt täysillä, kaikkine iloineen ja suruineen, säätöineen ja laiskotteluineen.

Täysillä tai ei. Ilman niitä mahtavia ihmisiä mun lähellä, en jaksais puoliakaan.
Siitä haluankin pitää kiinni, että muistan kertoa sanoin ja teoin niille ihmisille, jotka ovat mulle rakkaita ja tärkeitä, mitä he mulle merkitsee ja kuinka paljon arvostan heitä ja sitä, että ovat tässä, nyt, mun lähellä.

vaiheita, projekteja, jotka ei tunnu valmistuvan.

mun elämä on jatkuva prosessi.

korpeaa...vois olla jotakin pysyvää.
että pysyis paikallaan, kun myrskyää.
nyt sitä vaan ajelehtii, soljuu tuulen mukana.

kohta on helsingin reissu ohi...
ja hiukanko oli jännää ja hullun pätevää testata lautaa ihan uusilla teillä ja mäillä...
nyt taas uudella innolla rauman asfaltteja kuluttamaan, niin kauan kun vielä ilmat sallii..
tulee kyllä kumma olo, kun ei voi talvella mennä potkuttelemaan.

uhh..en muistanukkaan, miten koulu tehtävineen vie hullusti aikaa..
no, nyt alan vihdoin uskomaan, että väsymys alkaa taittumaan.saa nyt nähdä.

ja mun pää taas reistailee, tuo univaje ei sovi mun psyykkeelle yhtään.

miks tää väsymys ei ota loppuakseen?

kolmas viikko koulua alkaa olla lopuillaan...tai noh.eka viikkohan oli vaan puolikas.
Siinä ajassa olen ehtinyt jo kärsimään
mm.
muutamasta migreenikohtauksesta ja jumittuneista niska/hartialihaksista.
liian vähäisistä unista ja siitä automaattisesti johtuvasta väsymyksestä
hullunmoisesta, mutta vain ajoittaisesta stressistä (stressi johtunee myös unenpuutteesta, josta johtunee kipeytyneet hartiat, josta johtunee migreeni)
ehdottomasta ajanpuutteesta
huonosta omatunnosta, koska asiat kasautuvat käsiin (joka johtunee ajanpuutteesta, josta johtunee stressi, johtunee kipeytyneet hartiat....jne.)

mutta.kaikesta huolimatta tykkään olla koulussa, varsinkin kun päästään tekeen jotain konkreettista.
Tänään sain ekan "kunnollisen" työnkin valmiiksi \o/ wuhaa.
ja eiköhän noi kaikki toisistaan riippuvaiset oireet ala helpottaan, kun tottuu kunnolla tohon koulun rytmiin ja kaikki muu kiire helpottaa....
toivottavasti.
en mä kolmea vuotta silti tällasta jaksa, vaikka olis kuin kiva paikka tahansa.

miksen mä opi ikinä, ettei mun kannata viljellä mun sarkastisia heittoja ja omituista huumoria ihmisille, joihin olen juuri tutustunu.

mä en ikinä muista sitä, että mun mielestä niin hauskat läpät ei toimi kuin niille harvoille, tarpeeksi ja oikealla tavalla vinksahtaneille tyypeille.

täytyy
1.mennä aikasemmin nukkumaan
2.vähentää päikkäreitten ottamista
3.syödä kouluun liittyvien menojen takia seuraavat kolme kuukautta makaroonia ja kaurapuuroa
4.sosialisoida enemmän
5.hankkia elämä

jos vaikka sitten tosta unirytmin muuttamisesta lähtis.siinä taitaa mennä se koko kolme vuotta, mitä tuolla koulussa tulen olemaan...
ja se on ihan sama, mitä syön, rahat tulee kumminkin loppumaan liian aikaisin.
tota sosialisointia ja elämän hankkimista voidaan sitten katsella joskus...oisko 10 vuotta sopiva väli seuraavaan tarkastusajankohtaan..?

hiukanko odotan huomista opintomatkaa
siistiä päästä kattelee kunnon käsityöläismeininkiä

onneks ees jotain pätevää ja kohisemisen arvosta....

miks hitossa mä herään lomallakin näin hullun aikasin...
hittolainen, huomenna vasta pitäis.

alkaa karu arki.

*huokaus*