Välimme viilenee koko ajan
enemmän.
Olenko se vain minä kuka sen huomaa?
Olenko se vain minä jota se haittaa?
Uskon niin.
Puhut ystävyydestämme,
vaikka et enää jaksa sitä ylläpitää.
Huomaan sen sinusta,
olen sinulle vain velvollisuus,
rasite, joka täytyy silloin tällöin hoitaa.
Olen toisarvoinen,
mitätön.
Yritinhän päästää sinut helpolla
ja erottaa polkumme omasta aloitteestani
Mikset suostunut siihen?
Lopputulos on kuitenkin sama,
tämä tie vain vie paljon kauemmin.
mut nyt sekii on loppu...