IRC-Galleria

mun sisäinen tyyneys katos sekunnin sadasosassa ku tajusin että vaikka oon ite muuttunu, nii kaikki täällä on edelleen samaa ku ennen. pitää ny taistella etten ite palaa entiselleni, mutta pystyn elään rinnakkain kuitenki vanhan kanssa.

KOTONA! <3

ps. täällä on ihan hemmetin kylmä :D

voi ei. hoksasin just etta mullahan on tulossa ihan jarjeton tv-maratoni. eka pitaa kattoo viikon takaset huippumallit, sitte netista viime sunnuntain jakso. sitte pittaa kattoa viikon salkkarit, ja laittaa ens viikonloppuna tan viikon salikset nauhottumaan ja kattoa ne kaikki sunnuntaina. jaa, miten niin oon koukussa paskoihin tv-sarjoihin? :D

oon tassa nauranu ja melkeen itkeny ku ihmiset on niin ihania. ja ihanaa tietaa etta muaki muistetaan. IHANAA MENNA KOTIIN! <3 ihanaa kirjautua tanne ku ihmiset kayny kyseleen kuulumisia, ja tekstareitaki on tullu. kiitti misut <3 erityisterkut eraille sahkopostin lahettajille :D <3

huomenna tama kaikki sitte on taas taaksejaanytta. illalla pakataan ku hullut, nukutaan pari tuntia, ja lahetaan yolla yhen jalkeen lentokentalle. uskomatonta kuin kauan tata reissua on ootettu, ja viela uskomattomampaa kuin nopeasti 10 paivaa menee ohi. huh.

olkapaat ookoo, joskin ihan torkeen variset. huomena tiberiakseen. sinne on kolmen tunnin ajomatka, nii lahetaan heti aamusta. ootan innossaan etta paasisin uimaan genesaretin jarveen ja ehkapa poimiin vaha simpukoita.

ooteltiin tossa illalla kaheksan maissa sapattikellon soittoa, joka ilmottais sapatin paattyneen ja kaupat vois aueta jne. noo, eihan sita kelloa sitte kuultu, ja mentiin makkariin. (ei makuuhuone, vaan mcdonalds :D) siella oli maailman sulosin pienin kiinalainen (silla oli pienen pienet vaaleenpunaset crocsitki jalassa <3) tytto, joka sai semmosen ilmapallon. silla reppanalla rajahti se, ja sitte se etti ihmeissaan etta mihin se pallo katos. raasu <3

mun ukulelesta taitaa kohta katketa kielet, ku oon soittanu sita melkeen joka paiva.

noo, ei muuta.

jauh, nyt rupes jo pelottaan. aiti meinas etta mun olkapaat saattaa olla jopa tulehtunu, ku ne on niin pahassa kunnossa. ja ellen eilen ihan vaarin tuntenu, nii mulla oli vaha kuumeinen oloki. jippijaijee.

mun olkapaat on sitte vissiin kohtalaisen vainaat. revin asken niita kesineita ihoriekaleita irti vain huomatakseni, etta siella alla on edelleen samanlainen kuiva ja palanut ihokerros. HERKULLISTA, eiko vaan? se on sitte nii etta loppulomalla mulla on koko ajan huivi harteilla, jipii.

mun iho kesii <3 naa nauro mulle taalla lahikaupassa ku menin kysyyn aurinkorasvaa, et ei oo kuulemma viela sesonkia :D et tassa sita ny ollaan jo toista paivaa hartiat peitettyna ja sentin paksunen rasva/oljykerros iholla 24/7 8)

jeh, mut on kirottu arabiaksi. joku hemmetin ukko kaveli vaikka kuin kauan vanhassa kaupungissa meian perassa ja pyysi rahaa. sitte ku joku kaupan myyja sano etta jattaa meiat rauhaan, nii heti muuttu aani kellossa eika se ollukkaan enaa yhtaan niin saalittava. sitte mulla palo kaamit ku se lahti seuraan meita, ja huusin sille suomeks etta lahtee ny litomaan ja tein semmosen "tsuh"-aanen milla haajetaan jotain elukoita. sitte se rupes huutaan mulle peraan FAKET, FAKET, mita lie tarkotti. senku kiroaa, en maa rupia ainakaan katteleen ku se ahistelee meian porukan mammoja.

toinen huomiota herattava juttu on taa lansimaalaisten pukeutuminen. ukot vinkkaa silmaa tai vislaa, ja akat osottelee kateellisina tai nauraa. jotku (naiset!) kattoo tosi royhkeesti suoraan kaulan alapuolelle. seuraavalle sanon kylla etta "my face is up here" ja osotan naamaani. ekoilla kerroilla se tuntu kivalta etta jotku huomioi kerranki muaki, mutta sitte tajusin etta ei se mun ulkonaosta oo kiinni, vaan mun pukeutumisesta. ne ei vaan oo tottunu nakeen paljasta polvea tai olkapaata. siinakos huutelevat. maa oon lomalla.