Vuosi on lyhyt aika elämästä,
mutta pitkä aika ilman ystävää.
Siitä on vuosi kun lähdit luotani,
ilman hyvästelyä,
ilman viimeisiä sanoja.
Nyt vasta ehkä ymmärrän
miltä susta sillon tuntu,
samalta kun musta nytten.
Sua en koskaan unohda,
sua aina jaksan rakastaa,
mut sua ilman en jaksa elämää.
Ymmärrän että sinulla oli rankkaa, näinhän sen sinun silmistäsi, tunsin sen sinun puheistasi. Jouduit ottamaan päällesi myös minun murheet, etkä voinut koskaan purkaa itse itseäsi. Nyt tiedän kuinka sinä olisit tarvinut minua, yhtä paljon kuin minä sinua. Olin valmis kuolemaan puolestasi, sinä ehdit vain ensin..