IRC-Galleria

Vaikka kuinka pahalta tuntuu,
kukaan ei ymmärrä sitä tuskaa mikä sydämellä on.
Kun joku edes ymmärtää vois, putois kivi sydämeltä.
Ketään tosin ei kiinnosta,
jos kiinnostais niin vain uteliaisuuttaan.
Kun olis joku jolle kertoo vois, mut ei vain oo.
Jollekkin vois kertoo,
mutta ei niitä kiinnosta oikeasti.
Nyt kun tarvitsen sitä tukea
kaikista eniten, niin mulla oo ketään kuka tukis.
Se tuska mikä on vuosia painanut ei ole vieläkään lähtenyt,
unohtunut mutta kyyneleet tulee aina ja ahdistus.
Kun joku kysyy mikä on,
niin et edes pysty sanoin kuvailemaan tuota tunnetta,
niin syvällä se minulla on tuolla jossain.
Synkät aatteet valtaavat mielen jatkuvasti,
eikä se lähde pois.
En vain kestä tätä tuskaa enään.
Sitä sanoin voi kuvata,
enkä kirjoittamalla,
sitä tuskaa ei vain voi jakaaa,
niin syvälle se on elämäni aikana kerennyt porautumaan,
eikä tuota kaikkea tuskaa voi enään kenellekkään jakaa,
kukaan tuskin ymmärtää vois sitä miten tuskaa se on ja
miten se valtaa yllättäen mielen ja kehon.
Eikä mikään onnistu.
Kukaan ei tunnu välittävän.
On kamalaa olla se musta lammas,
jota kaikki karttaa,
silloinkin kun eniten tarvitset rakastavaa halausta
ja ketä vasten voisi itkeä vain puhumatta mitään.
Kun vain vois itkeä kaiken pois,
mutta sitä tuskaa ei vain ikinä saa pois.
Ei ole mukava olla erilainen,
lihava ja ruma.
Sääliä en kaipaa,
vaan välittämistä,
ystävällisiä katseita ja hymyjä.
Muttta saan vain vittuilua vaikka yritän
olla hyvä muita kohtaan.
Jos joku edes huomaisi hymyillä mulle,
olisin todella iloinen.
Hymy on tuki ja turvani ;
Hymyile niin kukaan ei huomaa kun sattuu,
kipuun tottuu kun tarpeeks sattuu.
Se on vain se tuska mikä tekee ihmisestä heikon sisältä
mutta ulospäin vahvan,
joskus vain se tuska lyö voiton
ja tunkeutuu sen paksun kuoren läpi
ja purkautuu kuin tuli vuori,
raivon lailla joita seuraa lohduttomat kyyneleet.
Tuska on kamalaa kun se on sisäistä,
ulkoisen tuskan saa hoidettua pois.
Minä tiedän sen jos joku!