taas syksy tää mut yllättää
ei kesän muistot mieleen jää
sua halusin
sua kaipasin
tää syksy vei sut kuitenkin
Ylitin jokaisen sivun
Matkalle jäin
Enää jaksanut en
Vaan voimiani tuhlaten harhailin
Kun jatkoin vain matkaa
On aina joskus vaikeaa
ja joskus vielä haikeampaa
mutta sanon vielä sua kaipaan
sä sait sen aikaan
Mä kävelen kohti puistokujaa
Kuin kuuton kulkija kylmän yön
Mua tuuli pieksää kuin ikkunaa
Ja mä luukkuni kiinni lyön
Tiellä tuntemattomalla
Tämä yö taas niin totta on
Pimeyden kovan pinnan alla
Sydän kuiskaa pliis valot on