ei helppoo tää oo kellekään ei varsinkaan mulle
miten rauhan saan mielelleni ahdistetulle
joka päivä suljen silmät ja mietin tovin
kuinka tärkee ja hyvä ystävä mulle olit
miks menit tekee sen miks henkes riistit
tiesin sun vaikeudet vaik kaikki sä kiistit
mä en ikin pysty tajuumaan et miks näin kävi
miksen tajunnut sua auttaa vaa katoin sormien läpi
menetin yhden parhaasta ystävästä
kakstoista vee ja lähit maailmasta tästä
vieläkin mietin mikä sulla meni pieleen
tekisin mitä vaan et tulisit takaisin mun viereen
ei tässä pitäny näin käydä
mieleni nyt pelkkä murhe täyttää
tsekkaan vanhat fotot joissa smailaa sun feissi
mut maan päältä tuonelaan vaihtuu sun pleissi
vielä tänäkin iltana yksistäni kelaan
minkä vitun takii noin hyvän frendin piti delaa
muistan kun soitit mulle vielä sinä iltana
sen puhelun jälkeen kaikki oli pilalla
"Haloo?"
"No Noora täs"
"Ai moi!"
"Mooi, mä vaan sitä et mä haluun puhuu sun kans viel kerran"
"Häh, mistä sä oikein siis puhut?"
"Höhö, kaikki menee niin päin vittua."
"Hei lopeta tommonen"
"Vittu tää kusee nyt totaalisesti. Tää ei toimi näin tää mun elämä"
"Hei älä ees leikilläs"
"Vittu mä en enää leiki"
"Joo okei, hei rauhota nyt"
"Ai rauhotu vittu? Ei vittu mähän oon rauhallinen."
"Ota nyt ihan iisisti"
"Mä en enää kestä tätä paskaa. Mä en oo tehny mitään ansaitakseni tällast."
"Hei ei tää maailma viel kaadu"
"Ei vittu! vittu ei vai? Vittu tää paska loppuu tähä."
"Hei mikä nyt on"
"Sä olit hyvä tyyppi hei"
"Hei älä nyt älä nyt oikeesti mee tekee mitää tyhmää"
"Hyvästi"