Etkö sä kuule mua
Miten mä oon pulassa
Huudan tässä ihan
sun korvanjuuressa
Miten silti olen
niin näkymätön sulle
ja sun maailmalle
Sitä ei voi käsittää
Joka sanas jonka kuulen
tai nään
Toivon sen musta heräävän
Enkä mä tiedä mitä tehdä
tai ajatella enää
Koska kaikki on niin
hullua ja hämärää
Sielussani silti elättelen toivoa
ja turhaudun kun en ota
siitä selkoa
Mun olisi parempi kadota
jälkiä jättämättä
ja aloittaa kokonaan
puhtaalta pöydältä
Mutta niin kuin kaikki hyvästit
se sattuu sydämeen
Sillä oikea tie ei ole se helpoin
väärän loppuessa lyhyeen