Uskottelen jopa parhaille ystävilleni,
että en enää välitä sinusta.
Yritän,
jopa takoa sitä omaan päähäni.
Ehkä ystäväni uskovat,
minä itsekkin jopa,
hetkittäin.
Lopulta kuitenkin,
jossakin syvällä, syvällä,
tiedän, että sinä olet ainoa,
joka saa tuntemaan näin.
Minua pelottaa,
että käytät minua nukkenasi,
elämässäsi.
Olen vain hyväuskoinen akka,
joka rakastaa sinua enemmän,
kuin elämäänsä.
Olen vain perässäsi roikkuva luuseri,
joka tekee kaiken vuoksesi.
Itken itseni uneen,
tuuditan itseni kauas pois todellisuudesta,
unelmiin,
jossa olen varma,
että välität minusta.
Unelmissani,
minä olen täydellinen,
sellainen jonka sinä haluat.
Minä en voi olla kaikkea mitä tahdot,
minä olen liian huono sinulle.
Minulle ei ole väliä,
mitä muut minusta ajattelevat,
kunhan sinä olet tyytyväinen.
Ystäväni ajattelevat,
että sinä teet pahaa sielulleni.
Yrittävät saada minut unohtamaan,
mutta miten se on mahdollista,
kun sinä olet kaikki mitä tarvitsen.
Olen varma,
että he eivät ole kokeneet tätä,
mutta minä olen.
Sinä olet parasta mitä elämässäni on,
kestän kaiken..
vain sinun vuoksesi.
Ja kaipa se menee näin,
elämäni loppuun saakka.
Mutta minä olen onneton,
ja satutan itseäni.
Joka hetki enemmän,
ja enemmän.