On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy
missä taivaalla illan tullen ei pohjantähteä näy.
Kun nousee purjeet purren ja köydet irrotetaan,
käymme ystävä armas surren sua jäämme me kaipailemaan.
Me tiedämme että sä lähdet vain, koska muuta et voi
ja me toivomme että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi.
Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa.
Monta ihmettä näytit sä meille jotka nyt meitä lohduttaa saa.
Ja jollet sä luoksemme tulla vois, milloinkaan uudestaan, niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.