IRC-Galleria

No näin sitten jos ei muulla tavalla. Et voi aloittaa puhtaalta pöydältä, siispä aloita likaiselta. Niin me muutkin teemme.

Jos et hahmota maailmaa liikkeessä ja liikkeenä, katsele kaupanikkunoiden asetelmia. Siellä kaikki on asetelmaa, sievää pysäytettyä tilaa kuvan ja kulun väliltä. Kulje punaisen kengän alta, kuule päkiäkumin painautuminen peltiseen rasiaan. Lue suuret tekstit. Amor Carioca, tanssin ilmaan heittämiä sydämiä sydämenmuotoisessa rasiassa. Suuressa julisteessa hymyilee maailman diktaattori, iloinen tyttö punaiset rusetit korvinaan. Kaikki tässä kaupungissa näkyy olevan peltiä, peltiä tai tekonahkaa. Niityllä kukkivat kirjaimet ja kuvat.

Ehkä on yö etkä tiedä, onko lasiseinän takaisessa pimeässä joku, joka voisi nähdä sinut. Päivällä näkisit.(Näin me täällä kutsumme yöt ja päivät.) Huvittele hiukan. Mutta kengänanturan kumia varo. Se ei ole peltiä eikä tekonahkaa eikä kirjailtu. Sen tehtävä ei ole olla liukas vaan kitkata, painua, rusentaa, vääntää polven kierukkaa siltä, joka pyörähtelee ilosta. Väärennä diktaattorin kuvan oikeaan alanurkkaan äitisi allekirjoitus. Pikaisesti, etteivät poliisit näe. Ilottomasti, siinä alibi.

On jo kiire.

Et tavannut ketään, kyytisi lähtee pian. Kun menet, alkaa kirjoittamasi sana elää. Se punoo juoniaan, väittää olevansa diktaattorin nimi. Puodinpitäjä löytää kirjoituksen vasta viikkoa myöhemmin, kääntelee kuvaa hämmästyneenä ja koettaa muistaa, oliko siinä aiemmin tällainen signeeraus.

Hän on monesti miettinyt, mikä tytön nimi mahtaa olla. Nyt hän tietää. Ihmettelee, miten ei ennen nähnyt tätä. Todellista ihmettä hän ei kuitenkaan vielä huomaa: Amor Carioca on täyttynyt punaiseen rapisevaan folioon käärityistä suklaakuorrutetuista faaraomuurahaisista. Muurahaisen vyötärön muodostaa kaksi solmua.

Kun nuo solmut aukaistaan, muurahainen laulaa kansallislaulun, jossa ylistetään puupeltoja, hakkuuaukeita ja moottoriteitä. Ne, jotka kuulevat tämän laulun, eivät enää osaa ajatella faaraomuurahaista tuholaisena, joka on onneksi harvinainen.