IRC-Galleria

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

A = 1 € B = 2 € C = 3 € D = 4 €
E = 5 € F = 6 € G = 7 € H = 8 €
I = 9 € J = 10 € K = 11 € L = 12 €
M = 13 € N = 14 € O = 15 € P = 16 €
Q = 17 € R = 18 € S = 19 € T= 20€
U = 21 € V = 22 € W = 23 € X = 24 €
Y = 25 € Z = 26 € Ã… = 27 € Ä = 28 €

S=19€
A=1€
R=18€
I=9€

47€ xD

Mc Mane: Ikävä sun luo

Mä haluun matkaa kauas täältä/
Kunpa totuudelta voisin mä selkäni kääntää/
Haluan vaan sun luokses takas/
Haluan sua vasten vaan painautua rakas/
Oot niin kaukana musta ja mä mietin/
Joka hetkee jonka sun kanssas vietin/
Jätin sydämeni jonnekkin kauas pois/
Ottaisin sut mukaan jos sen takas hakea vois/
Oot mielessäni sekä joka muistossa/
Muistan senkin kun me suudeltiin sielä puistossa/
Missä aina ystävinä aikaa vietettiin/
Toisiamme heikkoina hetkinä lohdutettiin/
Mut ne ajat ei unohdu vaik ne on jo takana/
Kaikki muistot viiltää sisimpääni niinkun katana/
En muuta toivo kun vaan saisin olla sun luona/
Ja kohta tuun jo takas niin nopee ettet huomaa/

Kertsi:

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?/
Ethän koskaan unohda miks oltiin yhdessä?/
Kohti kuolemaa käveltiin käsi kädessä/

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?/
Mitä enemmän aina vaan mietin rakas sua/
Sitä enemmän mä aina alan suhun rakastua/


Aina kun on se aika tyynyyn painaa pää/
Sun kasvosi on ainoo joka mun mieleen jää/
En tiennyt miten ikävä voi näin paljon raastaa/
Täs joudun makaan yksin et oo vieressäni taaskaan/
Aika vaan kuluu se on pois mun elämästä/
Jokin estää mua eteenpäin elämääni vetämästä/
Kulta sä oot ainoo joka ymmärtää/
Mitä asioita pyörii sisällä mun hauraan pään/
Kun katson peiliin näen vain pienen tytön/
Joka tekemisillään on kaivanut itselleen ojan/
Kun katson siitä mun omiin silmiini syvälle/
Näen sun itkevän ei todellakaan tunnu hyvälle/
Oon silti liian nuori totuuden tajuamaan/
Ja kui paljon ikävä voi painaa ei muil oo hajuakaan/
Rakas kulta mulla on ikävä/
Ja mun rakkaus sua kohtaan on lupaus pitävä/

Kertsi

Päivin ja öin sun kuvas mieleen palaa/
Vaikka se sattuu silti mietin mä sua salaa/
Kynän kautta kyyneleeni sulle vuodatan/
jos saan sut ikuisesti pitää ootan vaik vuosisadan/
Jos nyt oves taakse astuisin niin avaisitko/
Jos soittaisin sulle niin vastaisitko/
Jos kaikesta pyytäsin anteeks niin antaisitko/
Jos antaisin sulle kaiken niin ottaisitko/
Jos oisin surullinen niin huomaisitko/
Ja jos huomaisit niin lohduttaisitko/
Jos nyt takaisin tulisin niin halaisitko/
Jos kokonaan pois lähtisin niin unohtaisitko/
Tää kaipuu saa mut voimattomaksi/
Kaikki on hyvin aina kun me ollaan kaksin/
Oot liian kaukana vaik kätes kädessäni tunnen/
Oispa kaikki niinkuin joskus silloin ennen/

Kertsi

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?/

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?/

Kertsi


Mc Mane: Mä tuun muistaan sut

Nyt jos sanoisin että mä en muista/
Enää sitä minkä piti olla ikuista/
Mä valehtelisin sillä aina/
Luvattiin muistaa toisemme ja sit ku ollaa vainaa/
Ni taivaassa taas temmellettäs niinku lapsena/
Pilvien päältä toiselle astella/
Seuraan hyvin tarkkaan joka ainoota askelmaa/
Siks mun mieleeni palasit sä taas kerran/
Kaupunki hiljenee ja kuu taivaalla loistaa/
Ihan ku mun elämäni yhtä pitkää unta ois vaan/
Kauniit tähdet taivaan rannas ja kaupungin kirkkaat valot/
Katulamput jotka valaisee kauniisti joka talon/
Ja mä mietin aikaa jonka sun kans vietin/
Jos vain olisit mun rinnallani, sä vielkin/
Tällä hetkellä niin ottaisin sua kii kädestä/
Tämän kauniin pienen hetken joka ei tuu kauaa kestään/

KERTSI:

Anna unen tulla anna unen viedä mukanas/
Sut kauniiseen elämään ei samat unet tuu takas/
Tuo taivaan kuu rakas muistuttaa aina vaan et/
Kauniiseen elämään mua kuljettaa vaan höyhensaaret/

Anna unen tulla anna sen ottaa sut valtaan/
Anna ajatusten levätä mutta kuuntele tarkkaan/
Kaunis tulevaisuus löytyy alta sateenkaaren/
Joten anna sut tuudittaa uneen höyhensaaret/


Halaan ilmaa kuvittelen että halaat takasin/
Muistan sen ajan vielki jolloin sua tosissain rakastin/
Ajan jolloin käsi kädes kuljettii hiekkarannal/
Tuuli ulvo hiuksis järvi loisti varpaat täynnä santaa/
Näin tajuaa taas et elämä otta sekä antaa/
Välil pohjaan pudottaa mut silti taas eteenpäin kantaa/
Makaan yksin sängys yksin olen taaskin/
Annan unen ottaa vallan suljen silmät hitaasti/
Jos nyt mua kuulet niin otan avaimen salaa/
Laitan sen lukkoon sisään ja muistojen kirjan avaan/
Sitä halaan luen sana sanast kannesta kanteen/
Ja tunnen kuinka vajoon takaisin muistojen hankeen/
Käsis kahleet joita en saa irti koskaan/
Tosin haluun kaiken muistaa enkä niitä irti ottaa/
Mut nyt nukahdan mä hiljaa sun muistollesi/
Sekä lupaan tuoda joka joulu kynttilän haudallesi/

Kertsi

Olit mulle tärkee sekä olit mulle rakas/
Olit mulle hyvä ystävä sä olit mulle parasta/
Ja takas vaan sut haluaisin vaikka millä hinnal/
Jos voisin nostaisin sut takas maanpinnal/
Mut nyt varmaan seuraavan kerran nähdään arkussa/
Loppuelämämme taivaassa räplätää harppua/
Rest in peace on vikat sanat jotka sulle jää/
Rest in peace on sanat jotka kuulet sä/
Tääkin kaikki tapahtuu vaan välil maan ja taivaan/
Jotkut tippuu puolivälis elämämme laivaa/
Mut mä lupaan että mä tuun muistaan sut aina ja/
Jälleen nähään sit kun on mun vuoro olla vainaja/
Kävi se sit tänään ensi viikolla tai huomen/
Niin mä lupaan pitää susta prinsessani huolen/
Taivaan tuolla puolen jossain pilvien takana/
Mä tulen vielä kuiskaan korvaas "sua aina rakastan"/





R.I.P

Riku
*12.01.1991
+08.05.2008
Miss you

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos