IRC-Galleria

Pitäis tän loppuu muokata, jotta tästä sais jotenki fiksun :

Muistan päivät jolloin olit minulle elämä, unelma ja haave. Nyt siitä on jäljellä enää vain muisto.
Muisto, jonka senkin kauan sitten unohdin.
Muistan kuinka nautin kaikesta mitä sanoit tai teit, nyt ne asiat vaan suututtaa. Joskus kun ne vielä satutti, tiesin etten ole tunteeton, nyt tuntuu että minusta on jäljellä enää vain sirpaleita.
"Miehet on isoja vauvoja" niin sanotaan, naisilla hoivavietti ihan luonnostaan.
Miehet tekee mitä haluaa, naiset nuolee haavojaan.
Aivan sama mitä enää sanot tai teet, aivan sama vaikka polvillas anelet, mua et enää satuta, mä meen.
Nää tunteet mut mukaan joskus tempaisi, nautin joka hetkestä.
Sit mun sydämen rinnastani repäisit, riistit multa elämän.
Jäljelle jäi vain särkyyt sielu ja rikki revitty sydän.

(Tuntuuko nyt hyvältä kun taas on seinälläsi yksi palasiksi revitty sielu, helvetissä tavataan, siellä alkaa mun riemu. Siellä kerron millainen olit, poltit ja joit. Naiset viettelit ja sitten hyväksikäytit) Tai jotain... Vittu et toi loppu voi olla vaikee muokata...