Suljetuin silmin näen selkeimmin:
päivisin näen pelkkää joutavaa,
unessa katson sinuun: kirkkaudessa
hämärtyyy silmä, hämyssä on kirkas.
Varjosi kaikki varjot kirkastaa -
miten sen varjon varjo hahmottuisi
valossa valoakin valoisammin!
jo hämy hohtaa sokeallekin.
Ja mikä silmän autuus aukeaisi,
jos ilmestyisit päivään elävään -
kuolleessa yössäkin tuo heikko varjo
himertää silmään, unen sulkemaan.
Sinutta tummuu päivä, kaivattuni,
yö valkenee, jos sinut näyttää uni.
-William Shakespeare, 43. Sonetti-