Kello varttia vaille kuusi... Jani lähti vartti sitten kohti Turkua, jäin kissan kanssa kaksin... Vielä voisi reilun tunnin nukkua, muttei uni enää tule. Nää Janin työmatkapäivät on välillä mulle vähän tylsiä, kun ei osaa oikein nukkua yksin.
Onneksi ulkona alkaa sentään aurinko paistaa, tekee aamun siedettävämmäksi..
Kömmin vielä peiton alle ja yritän torkahtaa..
Satuli