miks aina käy näi? ikinä mikää ei tunnu onnistuva. kaikki mihi ryhtyy kaatuu aina kolisten alas. ehkä elämäl ja asioil ei sittekää oo mitää tarkotusta. sitä ku toivoo tai luulee et jotai hyvää ja kivaa tapahtuis ni ikinä sitä ei tuu kuitekaa tapahtumaa. ehkä joskus ehkä ei. välil tuntuu et yksin miut on luotu olemaa. miks kukaa ei oikeesti vois välittää kunnol ja oikeesti? kaverit sanoo kyl ain et ku oon nii mukava ym mut millokaa ei kuitekaa asiat mee nii ku toivois. ehkä sit kuljen elämäni loppuu saakka yksinäin kert koskaa mitää hyvää ei näköjää tuu tapahtumaa miu kohal.