taitaapi taas mennä juhannus siihe et viettää sen yksin. kaikil on jo suunnitelmat valmiin eikä jaksais väkisi ängetä mihikkää mukaa. eli todettu on et miulummi pilaa ainoastaa oman juhannuksen olemal yksin, ku sen et pilais kavereitte juhannuksen
vituttaa kaverin puolesta ku silt ois pitäny leikata kansvain pari vko pääst mut nyt ne ilmotti sille et se menee elokuuhu enne ku se leikataa. kert se vaikuttaa aika paljo kaverin elämää ja se haittaa mones asias!!!!!
ei kait täs käy taas sillee nii ku pelkään? ajatukset juoksee omiaan ja tunteet kulkee ympyrää... ois ollu kiva jos oisin kuullu siust jo jotai tähä mennes iltaa, mut enpä oo kuullu mitää :( se ei tee hyvää miu tunteille ja ajatuksille. ku ei tiiä ees et mite päi pitäs asiaa ajatella. ei oo kivaa jos taas miu tunteet kaatuis ryminäl alas. sait eile miu heräämää sellasii tunteit joita en oo tuntenu pitkii aikoihi, ei ois kivaa jos satuttaisit. toivon ettet satuttais minuu. miu ajatukset pyörii sius koko aika enkä saa mitää rauhaa asioita miettimäl eikä se helpota yhtää miun olotilaa ettem oo kuullu siust mitää. vaikeeta tää taas miulle on....
iha ihmeelline hyvänolon ja onnellisuuden tunne nostavat päätään :) pitkästä aikaa koin kunnollisia hellyydentunteita ja sain myös ite osottaa hellyyttä kumpikin on asioita joita olen kaivannut. ja oli mukava nukkua ihmisen vieressä joka oikeesti välittää :)
en tiiä onko syy taas mius vai jossai muual... toisaaltaa ikävää ku sydän sanoo toista ja järki toista. toisaaltaa ois ollu kiva jutella tai jotai... mut aina asiat ei vaa mee nii ku haluais. ois ollu kivaa jos ois voinu saaha ees halin, mut siul oli paha päivä etkä näyttäny haluavan miu tietää asiast saati lohduttaa. ikävä et tunteet sanoo toista mitä järki. toivoisin et voisin auttaa jotenkii mut sitä et salli miulle
ehkä pitäs tehä sillee ettei piä keneekää mitää yhteyttä jos ei oo oikeesti mitää tärkeetä asia. sillee selviäis se kuka haluu pitää oikeesti yhteyttä ja kuka ei
miks aina käy näi? ikinä mikää ei tunnu onnistuva. kaikki mihi ryhtyy kaatuu aina kolisten alas. ehkä elämäl ja asioil ei sittekää oo mitää tarkotusta. sitä ku toivoo tai luulee et jotai hyvää ja kivaa tapahtuis ni ikinä sitä ei tuu kuitekaa tapahtumaa. ehkä joskus ehkä ei. välil tuntuu et yksin miut on luotu olemaa. miks kukaa ei oikeesti vois välittää kunnol ja oikeesti? kaverit sanoo kyl ain et ku oon nii mukava ym mut millokaa ei kuitekaa asiat mee nii ku toivois. ehkä sit kuljen elämäni loppuu saakka yksinäin kert koskaa mitää hyvää ei näköjää tuu tapahtumaa miu kohal.