Se on tunteista suurin
Se on suuri viiltävä tuska
Se on suuri lämmin hellyys
Toivo, että se joskus tulisi kohdalle
halu, että sitä joskus voisi antaa
Ilman sitä elämä on kylmää
ei toivo, eikä anna sitä
usko, että sitä ei olekaan
Mutta se on kuin salama kirkkaalta taivaalta
Se tulee yllättäen, ei varoita ei kerro syytä
Se on kuin myrsky raivaten esteet tieltään.
Sitä ei estä rajat , ei meret, ei kielet
Se syntyy tunteesta toiseen ihmiseen,
katseesta, hellyydestä, kosketuksesta sanoista
Se kulkee kirjeissä, korteissä, viesteissä
Pitkät etäisyydet tekevät siitä omalaatuisen
ei katseita. ei kosketuksia, ei hellyyttä,
vain tunne sydämessä, tunne että välittää toisesta
toisesta joka myös kaipaa sitä
kaipaa sitä mihinkä ei itse usko, ei usko
koskaan kohtaavansa, ei pystyvän.
Kaipaa, toivoo, unelmoi.
Ei huomaa se salaa leijuu ilmassa,
pilvenä kirkkaalla taivaalla.
Ei ole aika, ei ole vielä aika
kohdata sitä, kyllä se odottaa,
odottaa varmaan.
-Kirjoitti Mikko Pöyhölä joskus kauan sitten :D-