Taas yksi kokonainen yö valvottu, tanssittu, yksin.
On kummaa, että aina kun kirjallinen ilmaisu takkuilee, piirtäminen alkaa taas tuntua luonnolliselta - ja päinvastoin. No hyvä edes sitten näin, olisi kurjaa olla itseilmaisun kanssa täysin jumissa.
Kuiskiva Lehmä odottaa klo 13 dagmarinkadulla. Ai niin - unohdin, se akkahan on oikeastaan ihan kiva.
Ikävä eräitä.. ylläri. Kuristava fiilis tämä. Hevonpaskaa, mutta ei mulla ole muutakaan, niin kuin Niko asian ilmaisi itsensä kohdalla.
Olen tavallaan nyt niin hyvillä mielin että sattuu. Tavallaan.. no.
Antakaa mulle yksi onnellinen hetki jonka aikana ei tarvitse muistaa sitä että laulu päättyy sanoihin a perfect lie.