En ole masentunut enkä ahdistunutkaan, joten kaikesta paskasta pieni osa on silkkaa nautintoa. Asioiden tunteminen on edelleen lahja jonka luulin hukanneeni.
Tällä hetkellä olen vain surullinen enkä pidä itsestäni.
On tosi vaikea koko ajan yrittää keksiä uusia keinoja oikeuttaa oma olemassaolo. En tarvitse niitä elääkseni vaan säilyttääkseni mielenterveyteni.
On myös väsyttävää toistella koko ajan Koska Peter Pan doesn't exist ..ja sitä paitsi se menettää ennen pitkää tehonsa.
Tänään oli paljon (vittumaista) tekemistä koulussa. Se oli ihanaa, en jaksanut ajatella mitään muuta. Vuoroin hypin stressaantuneena ympäriinsä, vuoroin lahnasin uneliaana pihalla. Onneksi joku oli vielä väsyneempi kuin minä ja sai sen ansiosta uuden lempinimen Paapu.
Hoo, menen katsomaan televisiota.