IRC-Galleria

Kun musta valko tv muuttu väriks, niin kai mulle kävi.
Sä olit jotain mitä venasin koko elämäni.
Komee, vaikee, vittumainen kilipää.
Silti oli pakko sua sun nukkuessa silittää.
Sä nukut, mä en voi, kun mä katselen sun levollisii kasvoja,
ne ei sillon valehtele,
enkä edes välitä vaikka rikkoisit sun lupaukset,
jos ees viittit lupaa jotain, se on mulle tarpeeks.
Mä en ansaitsis tätä hetkeä kun saan katsella sun kasvoja,
en malta nukkua.

Kun mä kosken sua, sä annat mulle virtaa,
mun sydän hakkaa mun verisuonten kanssa kilpaa.
Kun sä nukut, mä mietin missä sun sielu on,
tää kelvoton ei sinne pääse, tää yö on uneton.
En haluu antaa pois näitä arvokkaita hetkiä,
haudas ehtii nukkua ja jutut Luojan kanssa setviä.
Mä en anna mun tajuntaa nyt jumalille lainaksi,
kun sä aamul lähet saan ees pari muistoo palkaksi.
Mut nyt sä oot väsynyt, annan sun nukkua,
sun kaltaset miehet on suunniteltu taivaas.