IRC-Galleria

On se kyllä kumma, miten sitä yhtäkkiä saakin typeriä ideoita päähänsä. Mulla ne naksahti ajatuksiin tossa neljän jälkeen kauniina torstaipäivänä(no kaunis, ku kaunis...), että nyt lähdetään Tampereelle juomaan. No eihän mulla mitään tietoa ollut, että kenen kanssa ja millä sinne pitäisi mennä, onhan tästä kuitenkin matkaa sellaset 36 kilometriä suuntaan ku suuntaan.
No enpäs keksinyt sitten siihen hätään parempaa, kuin että nyt Venttiilin suuntaan. Tiesin, että kaverini sattui siellä töissä olemaan(joka jostain kumman syystä itsekin omasi murheellisen mielen), että sain senkin sitten suostuteltua mukaan typerään ideaani.
Kyyti Tampereelle järjestyi yllättävän helposti, vaikka vähän sitä joutui selittelemään, että mikäs nyt mahtaa päässä puristaa, mutta siinä kuuden aikaan oltiin turvallisesti matkalla Trelle.
Mä ehdin jopa vähän mietiskelemään ennen lähtöä, että mitä sitä sitten laittaisi päälle. Päätin sitten laittaa uudet, ah niin ihanat kenkäni ja hameen näin tammikuussa päälle, kun lähdetään yöjuoksulle ilman tietoa edes yöpaikasta. Eihän se siinä vaiheessa tullut mieleen, että niistäkin voisi olla jotain haittaa...
Noh, me päästiin Trelle ja käveltiin ensin Koti-baariin. Siellä vatsantäytteeksi lonkero ja matka jatkuu. Kengät alko jo pikkuriikkisen puristaa, eikä niillä ollut mitenkään helppoa nousta portaita, (saatika sitten mennä niitä alas).
Mutta seuraavana me lähdettiin Hällän Kellariin laulaan karaokea. Siellä sitä sitten tulikin otettua vähän enemmän huolella ja laulaminenkin alkoi sammaltaa kahden ensimmäisen biisin jälkeen. Ihailijoita sain kuitenkin osakseni niistä viiskymppisistä äijistä, jotka siellä yleensäkin istuu. Yks tuli höpöttämään ja repimään mua lakista, eikä mulla oikein ollut hajuakaan, että mitä se oikein halusi. Ja toinen halusi laulaa mun kanssa dueton jostain biisistä mitä mä en ollut ikinä kuullutkaan. Siinä vaiheessa me ajateltiin, että nyt olis parempi lähteä.
Suunnattiin kävelykadulle, mutta mihikäs siitä, ei oikein osattu päättää, kun Onnela aukeisi vasta kymmeneltä. Sitten ajateltiin Public Corneria(niin, sitä paikkaa, jossa mä aina istun päivät pitkät väkertämässä joitain kotisivuja) ja sitten Valoa ja Dublinin Ovia. No, sinne Dubliniin me ajateltiin sitten suunnata.
Mutta eihän siitä mitään tullut, kun humalatila alkoi olemaan sitä luokkaa, ettei sitä koko paikkaa edes löytynyt(ei me kyllä jaksettu edes etsiä), kauheata kyllä myöntää. Mutta sitten vastaan tuli joku Tuulentupa, mutta se näytti ihan joltain viinipaikalta ja ei kai me nyt hemmetti mitään viiniä ruveta tässä vaiheessa juomaan, kun pää pitäisi täyteen vetää.
Kaveri saikin sitten idean, että mennään Baari Virtaseen. Sinne me sitten käveltiin. Otettiin isot kaljat ja mulla teki elecktron tenän siinä tiskillä. Mietiskelin siinä sitten, että mitähän mä nyt mahdan tehdä, mutta oli mulla sitten tarpeeksi käteistä siihen kaljaan. Toinen vaan olisi, että jos onnelaan jotain maksaisi sisään, niin enhän mä sinne ehkä pääsisi, jos ei mun kortti alkaisi ennen sitä pelittämään.
Sinne Virtaseen sitten iski yksi vanha tuttu, jostain Ikaalisista se taisi olla. Kaikilla oli paska fiilis ja puoliksi juotu olut naaman edessä ja naama kymmenelä mutrulla. Me muistuttettiin sillä hetkellä niin paljon jotain murheellisten otusten kerhoa kuin vaan olla ja voi. Tulipahan siinä sitten kerrottua toisillemme, että mikä sydäntä painaa. Ehkä kaduttaa se nyt, ehkä ei.
Me lähdettiin sitten kaikki kolme siitä onnelaan kympin jälkeen ja eipä sinne mitään maksanut, muuta ku narikka. Kaveri vielä tunsi sen alakerran myyjänkin, että sieltä saatiin juomat memberhintaan, vaikka eihän mulla edes ole sellasta korttia, sanoin vaan, kun se kysy, että joo joo, on on. Ja pian sitä oltiinkin ihan perseet. Meillä oli yksi sellanen kilpailukin, jonka mä voitin 12-10. Mä en ihan varmaksi muista, että huijasinkohan mä jotenkin. Ehkä en...
Olotilasta voi hyvin kertoa, että yhdelle pojallekin mä vaan totesin jossain vaiheessa iltaa, kun se tuli mulle juttelmaan, että onpas sulla ruma paita ja lähdin menemään. En kyllä tajua, että miksi ihmeessä mä sille niin sanoin, en varmaan vaan jaksanut humalassa enää yhtään raitapaitaa, niitä oli koko onnela täynnä, lattiasta kattoon ja vähän pöydilläkin.
Kengät puristi siinä vaiheessa jo huomattavan paljon. Ja mä lähdin kävelemään pois Onnelasta, piti mennä yhdelle kaverille yöksi Tammelaan ja mua sattu jalkoihin ihan vietävästi. En ihan tarkkaan muista, että mitä tapahtu sen jälkeen, kun yritin soittaa sen tavanomasen teini-itkukännipuhelun parhaalle ystävälleni(joka ei yllätys, yllätys vastannut;) Kävelin kuitenkin johonkin torin suuntaan, taisin ottaa kengätkin siinä vaiheessa pois jaloista. Mutta enpäs kuitenkaan ihan varmaksi sano. Loppu onkin sitten vähän hämärän peitossa(vähän niinku koko muukin ilta;), sinne kaverilleni olin kuitenkin päässyt, kun sieltä heräsin kerran. Päätä ei aamulla särkenyt pätkän vertaa, mutta se on tavanomaista. Sellasia nää on nää Torstaiperseet. Kannattaa kokeilla!

...Ja vitun raitapaidat!! OIKEESTI!!!

;D