Huohotuksena ylitämme kumpareen,
isä opastaa,
äiti luottaa,
sisko angstaa.
Minä olen hiljaa.
Muilla vauhtia tuntuu piisaavan,
minä en halua kaataa marjojani.
Kuusenneulat pistelevät nenää,
sammalet lätisevät vetisinä.
Kuumuus puristaa selkääni.
Huh!
Löydämme marjapaikan.
Jestas sentään, kuuluu sanottavan.
Minä en välitä, onhan männyissäkin käpyjä!
Kuka ties marjoja olisi ensi vuonna nelinkerroin,
jos nyt jättäisimme ne rauhaan.
Entäpä kahden vuoden päästä?
Niinpä.
Niinpä. Ydinaseet ovat valmiudessa. Niinpä.