IRC-Galleria

Viimeyö jää öistäni erityisen merkittävään asemaan, miksi? Näin elämäni ensimmäisen inttiunen! Uskomatonta! Kaikki kyllä loppui nopeasti ja järjettömästi, mutta nyt minulla on se maailman jaloimpiin ja legendaarisimpiin tunteisiin kuuluva 'pojasta kasvoi mies'-tunne!

Kaikki alkoi hyvin hämärästi siinä mielessä, etten muista mistä kaikki alkoi. Ehkä se alkoi samanlailla kuin ihmiselämäkin, että elämä alkaa siitä kun muistaa ensimmäisiä asioita. (Itse en muista) No joka tapauksessa uni 'alkoi' siitä kun olimme kolleegoiden kanssa kävelemässä kohti ruokalaa. Ruokalan ovella joka huutaa korvaani: 'Me tehdään susta alikersantti!'

Siitä kaikki alkoi, uskomaton höykyytys! Samantien löydän itseni sementtilattialta pyörimästä. Sitten joku tunkee niskaani letkun ja alkaa tykittää niin kovalla paineella vettä, että pelkään kalleuksieni perään. Sitten alkaa päivän jalkapalloteema, ja minut pakotetaan maalin eteen maaliksi. Kaikki alkavat pommittaa minua, ja vetelemässä ei ole mitään tavallisia koskeloita eikä rokkia, vaan ihan maailmaan parhaista jalkapalloilijoista aina Valon C-92 joukkueen pelureihin. Olen sikiöasennossa ja koitan kestää iskut väistelemättä parhaani mukaan.

Uni taisi päättyäkin samanlailla kuin ihmiselämä. Eli vanheneminen dementioineen, alkoholisoituminen, lääkkeiden sekakäyttö ja muut häiriöt vievät loppulisen käsityksen kaikesta.

'Pupuuu! Leikitään kuurupiilosta. Yritä todistaa , että en oo kivi. Ei saa kutittaa.'
<hetki>
'Pupuu! Ei saanu kutittaa! Ei pippelistä!'
'Ei kivillä oo pippeliä?'
'NO KEKSI ITE PAREMPI LEIKKI!'

Kuulusteluissa saman niminen henkilö joka oli aikasempina vuosina ollut kuulusteluissa samalla nimellä kuin se mies joka esiintyi kerran alasti eräässä paikallisessa rock-konsertissa, vaikka hänen piti suojautua elintarvikkeella, mutta elintarvike oli anastettu samana iltana, (johtuen henkilön melkoisen runsaasta alkoholin käytöstä?). Täten medialle voimme vihjata että samannimisenä henkilönä hän on tämä henkilö?
'Kuten aikaisemmin annoitte ymmärttää ette halua avustajaa tähän kuulusteluun. Noniin kertaanpa aluksi faktat jonka jälkeen voitte kertoa oman versionne tapahtumien kulusta. Kuten hyvin tiedätte olitte tapahtumien aikaan noin kello aamu 5-6 Laihian kunnantalon käytöstä poistetussa suihkualtaassa. Silminnäkijöiden olitte poissaolevassa tilassa, mutta muita henkilöitä ei teidän seurassanne oltu tavattu. Täten haluamme tiedustella teiltä myös mahdollisia muita henkilöitä jotka olivat Laihian kunnantalon käytöstä poistetussa suihkualtaassa, tai sen läheisyydessä. Koska kyseeseen saattaa tulla melko vakavanakin ja kansainvälisiä suhteita vavisuttava kansallinen katastrofi olemme käynnistäneet maanlaajuiset tutkimukset teiltä kadonneiden ruuminkappaleiden löytämiseksi. Olemme levittäneet tuntomerkkejä medialle, jotta yleisövihjeiden avulla voisimme nopeuttaa prosessia. Tilanteen vakavuudesta kertoo se että muuan vanhamies koskenrannalta kommentoi tapausta vuosisadan rikokseksi, hän myös ihmetteli mihin tämä maailma on menossa. Tämä meidän virkavallan tiivissä käytössä oleva yhteistyöhaluinen mies vihjasi samantien, että on varma että kyseessä on taas se nykynuoriso. Sen verran voin tämän meidän luottomiehemme taidoista kertoa, että kun huomasimme hänen loistavat kyvyt vapautimme hänet kolmen lapsen hyväksikäytön tutkintavankeudesta. Ja onhan miehestä apua ollut. Mutta palataksemme aiheeseen voin nyt esittää tutkinnan kannalta ehkä tärkeimmän kysymyksen. Mitä teidän munakarvoille on tapahtunut?'

"Kun nukuttaa niin panettaa, kun väsyttää niin panettaa, panettaa selvinpäin, panettaa päissään, panettaa aamulla, panettaa illalla, panettaa yöllä ja panettaa sillon tällön :) by:ellu"

Tää kosketti mua. Mutta askarruttamaan jäi: Kuka on tuo salaperäinen Elina, Eveliina tai muu sama Eellä alkava ihminen? Saamieni tietojen mukaan kyseessä ei olisi ainakaan http://irc-galleria.net/view.php?nick=%60%60ellu%60%60 , mutta olen saanut vihjeitä joiden mukaan kyseinen henkilö on ollut läsnä tätä viestiä lähetettäessä. Tietenkään hänen osuutta tekoon on tässä vaiheessa kuulusteluja vaikea arvioida.

Joku huutaa korvaani. Se paiskaa minut lujasti maahan. En uskalla itkeä, pelkään itkemistä. Äiti katsoo vain sivusta, hänen tyhjä katse ei kerro mitään. Olen voimaton riepu maassa, katson kun isä kohottaa vyönsä. Kuulen vain viuhahduksen, ja siihen herään. Tuo uni on tehnyt elämästäni helvettiä viimeiset viisikymmentä vuotta. Siihen herään jokaisena aamuna täsmälleen samaan aikaan, tunnen unen paremmin kuin minkään muun asian maailmassani. Uni hallitsee elämääni myös päivällä, kaikki mitä uskallan ajatella ja tehdä liittyy siihen jollakin kierolla tavalla.

Isäni oli tullut sodassa hulluksi, tappoi itsensä kun oli kahdentoista. Äiti ei myöskään jaksanut elämäänsä, eikä minua. Elämä lastenkodissa kasvatti minut kovaksi, juuri sellaiseksi mistä sitten myöhemmin armeijassa pidettiin. Millekään muulle uralle minusta tuskin olisi ollutkaan. Monet ajattelevat aikaista eläkettä ja helpohkoa elämää kasarmilla, mutta minulle ne olivat vain sivuseikkoja.

Kylmä hiki tunkeutuu yöpaitani lävitse. Hallitsematon vapina tekee minut aina epätoivoiseksi. Aina kun lääkkeiden vaikutus on loppumaisillaan, tuntuu kuin joku suurempi voima hallitsisi minua.

[JATKUNEE]

Istun kylmällä lattialla, aivan kiinni kovassa seinässä. Olen aivan hiljaa, enkä saa päähäni oikein mitään ajatuksia. Ihmiset varjostavat ja välähtelevät voimakkaan kirkkaat valot eivät kiusaa minua, vaikka silmiäni kirveleekin. Tuijotan betonilattiaa, siitä kajoaa himmeää hopeaa. Lattian katkaisee keltamusta teippi, kohden ihmisjoukkoa kuin se tie joka kulkee halki suuren ihmemaan. Edessä tuolilla istuu mustaan pukeutunut vaaleahiuksinen tyttö. Se tuijottaa itsevarmana, yritän näyttää kylmältä. Taidan näyttääkin.

Huojautan itseni ylös seinää apuna käyttäen. Kopeloin etuhiuksiani samalla kun suuntaan kohti lavaa, tungen käteni takataskuun. Taskussa on reikä josta aina heiluttelen etusormeani, niin nytkin. Tunnen oloni siten turvalliseksi. Nyt en välitä mistään muusta kuin tästä hetkestä. Ihmiset tekevät tilaa ja kyttäävät minua. Mieleeni valahtaa ajatus; mitä jos minä olisin se sankari? Minua alkaa oksettaa. Ajatuskin palvottuna pellenä olemisesta saa minut voimaan pahoin.

[JATKUNEE]

---

Tämä on poljettujen sydämien katu
Tämä on haudattujen unelmien tie
Kaksi maailmaa,
se toisistaan erottaa,
leveyttää kasvaa
kaista kerrallaan.

---

Sä kuiskaat mulle,
että kohta meillä on vain kuu.
Aurinko ei ehkä enää ikinä nouse,
mutta sitä ei kannata
ajatella ollenkaan.

---

Porttikongin eteen pysähdymme,
sinä katsot taivaalle.
Sullon ikävä syksyä,
pimeetä ja tähtiä.
Sä haluaisit jo nukkumaan.

---

Sunnuntai on päivistä julmin,
jos et sitä tiedä,
sen tulet huomaamaan.
Kaikki tavat
jolla ihminen voi olla yksin
ne sunnuntaina muuttaa luokses asumaan.

---

Jumalat ja saatanat
ne on tänään täällä kaikki
mikä ikinä sinua kiinnostaa.
Pimeys ja valo
se mikä toisen repii rikki,
se jonkun toisen mielipuoleksi kiihottaa

---

Aina kun rakkaus
on herkimmillään
lentää jostain musta lintu
ja säälimättä levittää
suuret siipensä, varjonsa
päälle haavoittuvan
sielumaiseman.

---

Jostain leijuvat paikalle
hetket tällaiset,
kun haluun kertoo sulle jotain
mitä vielä musta tiedä et.
Äärellä meren
synkkien aaltojen
kuiskaan sulle hiljaa..

---

Joskus haluun mennä kadunkulmaan alasti,
joskus ryömin ullakolle, häpeän yksin,
joskus haluun rikkoo autot, talot, ikkunat kaiken
pidä kiinni, pidä musta silloin kiinni

---

Päivä harmaa.
Mun radio soittaa:
"On niin helppoo olla onnellinen"
mut eihän niin voi kukaan väittää,
vai olenko vain kateellinen?

---

Yksinäisyys painaa
mut hiljaa säröille.
Olen levoton ja valvon
aamun tunneille.
Kuvittelen sut jonkun toisen
alle ja päälle.
Onko järkee?
Ei ei.

Mä tiedän mitä haluan.
Mä tiedän mitä mä teen.
Mä meen pommi sylissäni
lentokoneeseen,
ja kun kaikki räjähtää
ei ole ikävää,
ei mitään.
Ei ei.

---

Marraskuussa lumi satoi vastaan.
Et halunnut nähdä minua enää koskaan,
ja luulen ettet näekään,
eikä ehkä pidäkään,
sillä sydäntä jonka pysäyttää
ei uudelleen saa käynnistää.

---

ajoin lapsena pyörällä laaksoon,
kyyhkyt nousivat tieltäni lentoon
ja aurinko
paistoi kauniisti udun läpi

ne sanoivat: älä pelkää,
sillä jos pelkäät,
kaadut varmasti

niin käy aina

tänään katson sairaalan parkkipaikkaa
betonitalon ylimmästä kerroksesta,
on aivan rauhallista,
vain hoitaja käy tasatunnein
huoneessa

ja katson kyyhkysiä katolla,
raudanharmaassa maisemassa,
suljen silmäni
ja avaan ne taas uudestaan.
linnut ovat poissa,
olivatko ne siinä ollenkaan?

olitko siinä ollenkaan?
tunsinko sinua kuitenkaan?
katsoitko samaan suuntaan?
näitkö minusta unta koskaan?
niin minä rakastin sinua,
niin minä rakastin sinua,
olitko siinä ollenkaan?

niin käy aina

---

Hän istuu minun viereeni
oudossa tukassaan
värikkäissä vaatteissaan,
silmäluomet purppuraa.

Kai jostain pyrstötähden takaa
laskeutunut luoksemme hän.
Ja kadun vilinään
unen lailla katoaa.

---

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Perttu Lamminsivu:
"Toistakaa!
Rakas merenjumala ahti.
Kiitos siitä että olet ollut armollinen ja tuottanut meille hyvää kalaonnea karkeisella!
Isä ahti pyydän nyt että suojelet Jannea, ettei hän vain sotkeutuisi siimoihinsa!
Ahti!
Pyydän vielä yhtä asiaa!
Rakas ahti jos vielä voisit varjella Jannea etteivät lokit veisi häntä!"~
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

"Mie en oo vithumainen immeine" huh huh. en oo ikinä pelanny niin paljoo. D: hohhooohooo

Varpaani tuntuvut elottomilta, kävelen pääkatua kohti tyhjää kirpputorin nurkkaa. Pakkanen hivuttautuu farkkutakin lävitse, en silti jaksa keskittyä kylmyyteen. Missään ei ole mitään, eikä todellakaan ketään, ja Truelovekin aukeaa vasta kolmen tunnin päästä. Ei sillä että minulla sinne jotain asiaa olisi, niin usein sieltä minut on potkittu. Vielä kolme helvetin kuukautta, sitten saan mennä vapaasti minne ikinä haluan.

Kusipäät ajavat ohitseni autot täynnä ja musiikki täysillä. Kiroan tyhmyyttäni, kuka nyt nipan pileitten perään enää toista päivää jaksaisi. Ihmisen väitetään olevan ahne, mutta jos ihminen olisi ahne niin missä kaikki sitten ovat? Minun ainakin tekee mieli jotain elämää. Ehkä en saanut tarpeekseni eiliseltä, vai entä jos sainkin liikaa? Homo-Roopekin sai parempaa tekemistä, kun Anna soitti vanhempiensa lähteneen Hyvinkään yöhön. Eniten vituttaa, kun kerkesin pullon korkkaamaan. Enon opetusta olen pyrkinyt vaalimaan:"Viinapulloa ei koskaan jätetä kesken." En kyllä ikinä ole ymmärtänyt mitä järkeä tuossa on, vai oliko se vain vaimolle kovistelua. Pullo painaa liikaa, otan huikan. Raakanakin tuo on alkanut maistumaan, vaikka eihän sitä herkuksi voi väittää. Röökiäkin tekee mieli.

Päätän lähteä lipettiin kyliltä. Oikaisen kerrostalojen välistä menevän aidan yli. Lähden puolijuoksuun kylmyyden voittamiseksi. Käännyn kulman taakse ja eteeni ilmestyy aave, naamastaan haavanlastun valkoinen hahmo. En hallitse liikkeitäni ja estän törmäyksen sukeltamalla liukkaaseen maahan.

Olen juuri kerkeämässä kiroamaan takin sisään hajonnutta pulloa, kun hahmo tarttuu ollalleni. Kinsas ja vetreä mummo kerkiää kuin kerkiääkin avaamaan suunsa ennen minua. Hän tuntuu olevan vähän kauhuissaan, ja pahoittelee ainakin viidesti, ennenkö kerkiän sanomaan mitään.

Pian löydänkin itseni sisältä lämpimästä, mummon luota. En ikinä ole osannut kieltäytyä mistään, ainakaan mistään tyhmästä, mutta en tiedä halusinkokaan nyt. Ei kämpilläkään mitään olisi ollut, ja vielä kun ulkona on vitun kylmä ja viinat tahmeana rinnuksillani. Mummo lainaa miehensä flanellipaitaa, on tyrkyttämässä sitä jopa omaksi. Mitähän jätkät tuumaisivat jos ilmestyisin tämä päällä pajalle maanantaina! Mies oli kuollut kaksi vuotta sitten, keuhkosyöpään, oli polttanut ikänsä. Minua hänen olemus huvittaa, vaikka aluksi purinkin huuleni melkein verille raivosta. Mummon eläväisyys ja lämpö tuntuu tarttuvan minuunkin, pelottavaa. Hän on hakemassa lisää sämpylöitä, kun silmiini osuu kuva kirjahyllyssä. Vaikka tämä käpykylä onkin, ei helvetissä...

Mummo tuli takaisin ja varmisti ettei vain kaakaoni olisit päässyt loppumaan. Mitä enemmän mummon olemusta seuraan, sen enemmän hän alkoi muistuttamaan Heidiä. Mutta ei. Lämpö sisälläni muuttui kuumaksi jyskytykseksi, voiko sitä muutenkaan kuvailla. Luulin päässeni sen yli, mutta muistot vain palaavat kaikkialle: sormiini, varpaisiini ja päähäni, siis ihan kaikkialle. Heidiä olisin voinut oikeasti rakastaa, siis ihan oikeasti rakastamalla rakastaa. Omaa tyhmyyttä kai kaikki.

Kello on jo varttia vaille kymmenen kun Roope kysyy olinpaikkaan, vastaan jotain epämääräistä. Tajuan olleeni mummon luona jo kaksi tuntia! Olemme katselleet kaikkea mummon nuoruuden kuvista lähtien. En voinut olla ajattelematta Heidiä niitä katsellesani, mutta pyrin sulkemaan ajatukseni. Mummo vaikuttaa yksinäiseltä, koska niin paljon hänellä on ollut jaettavaa. Minusta hän ei ole kysynyt juuri mitään. Eikä se minua haittaa, yleensä olenkin tottunut toimimaan enemmän suuna kuin korvana. Sanon mummolle äitini soittaneen, ja käskeneen heti kotiin. Vaikka mutsi asuukin melkeinpä toisella puolella Suomea, eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa. Ukon sijainnista minulla ei ole mitään tietoa, tuskin edes Suomessa, runkkari. Eikä se kai minua niin haittaakaan, kunhan rahaa vaan tulee tilille.

Huudan vielä ovenraosta kiitokset, ja lupaan mummon estelyistä huolimatta palauttaa paidan. Ihmettelen kohteliasta käytöstäni, mutta missä minun olisi pitänyt käyttäytyä noin? Olen jo laskeutumassa portaita alas, kun muistan Heidin. Palaan takaisin ovelle. Kiroan hymyillen, ovessa lukee kuin lukeekin Virtanen! En tiedä uskallankokaan palauttaa paitaa.. Ulkona oloni onkin taas tyhjentynyt, minun tulee ikävä sisälle...

(c) Peltonen Kalle 25.4.2007
Suomi, Finland
Sahinmäentie 27
35820 Mänttä