IRC-Galleria

Siiiis ihan ykkösbiiiisi.
Vanhat ajat.
Lapsuus.
Futiksen peluu tos pihas.
Hiekan tuoksu meijjä mäen pääl.
Punane pyörä mil vedin taloo ympäri sata kertaa 23 min. 8)
Parempi maailma.
Miellyttävää.
Haikeet.
Omii lapsiiki vois?
Kotipaikka rakkautta lisää.
(Ei kandeis kuunnella tätä isona?)
Saunareissut äijjän kans mökkinaapurille. :D
Paksut miehet hyppii laiturilta :/

Sama homma.
Voi kun oiskin tällasta.
Parisuhteet. Pitkät semmoset.
Hyvin kulkevat ja tasaset parisuhteet.
Lapsiakin jo mietteis?
Naiset on vaikeita?
Filosofisia ajatuksiakin saattas tulla mut ei jaksa miettiä.
"Kuvittele että maailmamme olisikin vain muru hiekkaa."
Pilas yhen ruokatunninkin tommoset ajatukset saatana.
Maanpinnalle lyöntejä.
Menee jo kellariin?
Kuvittelua.

Loistava biisi! Nyt sekoilua mitä vaan tulee mieleen kuunnellessa.
Lakkalikööri.
Kaupunki.
Tyhjät kadut.
Tyhjä pää.
Oudot tunteet.
Hapuilu.
Haluttomuus.
Mennään vaan.
Sekoilu, mut ei pahat muuten vaan hauskaa.
Tavallaan yksinäisyys mut ei oikeesti. Yksin ihmisten keskellä?
Oksettavat soundit ennen kertosäettä mitkä kuitenkin iskee loistavasti takasin ja lisäää biisin <3
Tavallaan tulee laivakin mieleen mut ei paljon. Ehkä semmonen pudotus kannelta mereen?
En halua tuntea näin. KAAMEETA.
LOPU JO SAATANA
Ahdistus.

Karhunkarvalakki

Jaakon isä on metsuri. Olavi on ollut metsuri jo vuosikymmeniä. Hän on mestari työssään ja osaa raivata metsiä kuin isänsä ja isoisänsä muinoin. Olavi nauttii suuresti työstään. Hän pitää tärkeänä, että saa tehdä työtään miten ja milloin vain haluaa. Luonnonhelmassa Olavi on aina yksin, kasvotusten luonnon kasvattien kanssa. Hän näkee ja tuntee kuinka puut kasvavat kasvamistaan ja kuinka metsot joka kerta lehahtavat tiehensä kun Olavi iskee tuliterän "hussensa" käyntiin.

Yksin metsässä ollessaan Olavi aina puhelee luonnolle. Tervehtii ystäviänsä, ja joskus jopa halailee tuttavallisesti rakkaimpia puita ja pensaita. Mutta puun kaatoon ryhtyessään hän ei tunne surua eikä haikeutta. Päinvastoin Olavi vain lisää kaasua ja huutaa hampaat veressä: "Siitäs saat SAATANA! Nyt on aika korjata hedelmät! PERKELE!" Kun puu tuntien raskaan ja hikisen urakan jälkeen on pinossa Olavi rauhoittuu. Istuu kannolle ja alkaa itkeä. Itkeä niin kuin kasvoilleen olisi heitetty täys ämpäri vettä. Tuska mikä hänelle tulee puun murhaamisesta vain kasvaa hänen sisällään. Kuin jokainen kaadettu puu kasvaisi hänen sisälleen ja yrittäisi tukehduttaa hänet. Mutta kun Olavi aikansa suree puuta, suru karkaa hänestä. Hän ottaa sahansa maasta ja lähestyy seuraavaa puuta. Hitaasti ja varmasti hän tulee puun luo, ottaa syvään henkeä. Ja taas Olavi on eläin.

(tarinan soittoääneksi vaikka kalle eläintenystävä) :D

Meikäl eka ajotunti. Pääsin vähän ajelees. :D Enkä ees jäätyilly ku viidesti. :DDDdd

Matikan kokeesta vitone. :PEUKKU:

Oli sitten jääny soimaan meikän toimesta päättymättömällä kasetilla koulun kirjaston koneelle. =DDD Tänäänki soinu myspaces 75 kertaa jo. :DD

Tehtiin viikko sitten koe siellä. Jostain ihan diipadaapa arkkitehtiseteist.. Noooh. Ope tuli oikeen tuomaan sitä koetta mulle. "Tää sun essee oli niin hirvee että se pelasti mun illan.." :D

Kysymys: Miksi Mäntästä olisi tullut hyvä kulttuuripääkaupunki?

"Mänttä. Tuo tuhannen ja yhden tyylin sekoitus. Mutta onko Mäntällä yhtenäistä linjaa? Ja miten sitä voisi kuvailla? Jos sinun pitäisi kertoa ulkomaalaiselle kulttuuri-ihmiselle Mitä Mänttä Oikeastaan on, mitä sanoisit?
Minusta Mänttä on yhtä kuin Suomi. Ei näytä liian pieneltä (mitä se oikeasti kyllä on), mutta ei myöskään ole turhan mahtaileva. Pikemminkin Mäntän yleisilme on vaatimaton, mutta jossain siellä sisällä on jotain elämää suurempaa. Tunnelman voi aistia astumatta siihen sisälle. Suuret kulttuuriset ja mahtavat helmet ovat ikäänkuin piilossa. Honkahovi metsän keskellä, kaupungintalo on kyllä keskellä, mutta kuitenkin niin metsän vieressä, ettei sen todellinen mahtavuus tule esille toisin kuin jos se olisi 50 m lännessä. Torin esille tuomana se olisi mahtaileva, mutta ei. Syrjässä se on suomalaiseen tyyliin paremmin ajamassa asiaansa.
Valkoinen talo, parhaimmalla ja eniten esiin tulevalla paikalla mitä Mäntässä voi vaan olla? Kyllä ja ei. Tehtaan tehdasmainen rumuus ja suuruus nielaisee sen. Ihminen kiinnostuu mielummin rumasta kuin kevyen komeasta. Vielä kun kuin peilikuvana lammen toisella puolella on ruma pekilotehdas. Se moninkertaistaa valkoisen talon piiloutumista.
Pahin kaavaa rikkova poikkeus on kirkko. Se pyrkii tulemaan niin tungettelevasti esiin, että sen kulttuurinen arvo on verrattaen nolla. Parempi paikka sille voisi olla vaikka Rusinniemessä. Henkilökohtaisesti pidän Vilppulan kirkon sijainnista, paikasta ja sijoittelusta. Se on loistavalla paikalla, ja samantyylinen sijoittelu sopisi mahtavasti Mänttään. Sopivan piilosta löytyy todellinen kulttuurihistoriallinen aarre! [VOI EI!!!!!!!!!!]
Mitä sijoittaisin kirkon tilalle? Modernilla ja sopivan kokoisella ostoskeskuksella tietenkin! Sinne voitaisiin tehdä sisäpiha, kakkostori ja yleinen henkailupaikka.
Mäntästä tekee loistavan kulttuurikaupungin se, että Mäntässä olisi mahdollista aistia niin monia eri tunteita ettei ihminen pysty niitä tuntemaan. Mäntässä olen kokenut suurimman eron yön ja päivän, illan ja aamun, talven ja kesän, kevään ja syksyn sekä ilon ja surun välillä.

5/7 P [KAMALUUDESSAAN KIEHTOVAA TEKSTIÄ!]

jAle. sanoo:
päääset siis kohta kyytiin mua kouluun =) NICE!

kalu sanoo:
voin antaa sulle muutenkin kyytejä

kalu sanoo:
vaik ilman korttii

kalu sanoo:
ja ilman autoo tai vaik autos

jAle. sanoo:
::D:D

jAle. sanoo:
tiedän kulta... tiedän