Nyt sunnuntaina voisi ottaa taas itseään niskasta kiinni ja pistää ajoissa nukkumaan, pääsisi huomenna taas aamusta hereille ja lukisi pari tuntia. Olen livistänyt siitä taas ties millä verkutteilla.
Yleisimmät:
-Pitää siivota, vaikka ei se sotku viikkoon ole ennen häirinnyt
-Pitää imuroida sängynalus, vaikka sitä kesän jälkeen ole tarvinnut ennenkään imuroida.
-Ulkoiluttaa koira, vaikkei mulla edes koiraa olekkaan.
-Käydä kaupassa, vaikka hyvin pärjänny useamman viikonki käymättä, mutta nyt sinne pitää päästä jokapäivä.
-Pitää tehdä matikanläksyt, vaikka matikankurssi loppui jo eikä niitä läksyjä 8 vuoteen ole ennenkään tehnyt.
-Pitää mennä suihkuun, vaikka juuri olisi käynyt.
-Pitää laittaa ruokaa, vaikka edellisetkin on jääkaapissa ja pakastimessa venannu viikkoja/päiviä.
-Pitää soittaa isälle, vaikkei asiaa olisikaan.
-Pitää tarkistaa onko työasioita sähköpostissa, vaikka ei niitä siellä vartti sitten ollut.
-Pitää harrastaa sosiaalista elämää, vaikka ilmankin on viimeiset 2 vuotta pärjätty.
-Pitää mennä hiihtämään/salille/venytellä tai mitä tahansa urheilla, vaikka siihenkin olisi edellisenä päivänä mainiosti ollut aikaa illalla, mutta se pitää tehdä juuri silloin kuin pitäisi lukea.