rakas päiväkirja.
tänään on matkani viimeinen ilta.
minua vaivaa kamalan raastava ikävä ja sen tuntuu inhottavalta.
toisaalta hyvältä koska en ole tuntenut tällaista ikävää pitkään aikaan.
ihan sellaista että sattuu.
huomenna menen kotiin.
siihen omaan kotiin jota niin rakastan vaikka en siellä ole ollut.
ilma on ollut ihan kamala.
eikä turhan liukas.
töissä kävelin tupakalle, matkaa on ehkä sata metriä, kaaduin kaksi kertaa ja meinasin kaatua kolme.
kyllä, laskin kaiken.
tyhmä liukas luminen keli.
se voi myös johtua että kengissäni on sileä pohja.
ps. rakastan sinua edelleen kaikkein eniten tässä maailmassa vaikka tiedän että se ei ole sinusta siltä tuntunut. tämä viikko oli vain sellainen minkä näin itselleni tässä tilanteessa parhaaksi, vaikka se olikin itsekästä. muru.
pps. tiedän että inhoat tällaista tekstiä joten sori.