"Tavallaan jokainen on surullinen"... Tuota kuunneltiin eilen töissä muun muassa. Ja Timo Rautiaista ja DeepGlancea ja sitten jotain iskelmälaulajaa, jonka nimeä en enää muista. Pidettiin kerholaisille levyraati, juotiin kahvia ja glögiä ja syötiin pipareita. Sain taas kauniit punaiset assault-jäljet käsivarsiini kun yksi kerholainen kävi päälle. Onneks vain yksi niistä on sellanen. Yhdeltä naapurikerholaiselta sain miljoonasti halauksia ja poskipusuja viimesen kerhokerran kunniaks (ja ihan muutenkin). Se kuulemma rakastaa mua. *punastus*
Masennus jatkuu. Ehkä vielä joku päivä pystyn luottamaan kauniisiin sanoihin, varsinkin muutaman ihmisen sanomina. Tosin suunta on jo parempaan päin. Aiemmin olisin vain sanonut että "painu helvettiin" tai "valehtelet" ja marssinut pois. Nyt pystyn jo hymyilemään takaisin, vaikken niitä sanoja uskoisikaan.
Hartiat on jumissa. Nukun selkeesti huonossa asennossa, aina. Pitää mennä jonnekin uniterapeutille. :> Huippua.
Tänään pikkujouluihin!! Jos se vaikka piristäis, uskoisin. Varsinkin kun niin ihanien ihmisten kanssa pääsee lähtemään jonnekin niin ei voi olla huonolla tuulella. Tai no, ainakin yhden ihanan ihmisen. <3 Kiitos Saara kun oot siinä. <3
"Miksi rakkaus ei voi riittää, vaan siihen pitää ongelmia liittää? Sydän särkyy tässä pelissä, on niin vaikeeta poistua ja kiittää." Enemmän kuin totta. En vieläkään osaa poistua.